Nuoret Italian Ystävät
Nuoret Italian Ystävät (NIY) (ital. Giovani Amici d’Italia) oli vuonna 1934 fasistisen Italian Helsingin lähetystön vaikutuksesta perustettu ystävyysseura, jonka oli määrä toimia italialaisen fasistisen aatteen tiedotus- ja propagandakeskuksena Suomessa.[1] Seuran jäsenistö pääasiassa koostui nationalismista ja oikeistoradikalismista kiinnostuneista opiskelijoista.[1][2]
Seura poikkesi vuonna 1931 Suomeen saapuneen Dante Alighieri -kultturiseuran toiminnasta siinä, että sen toiminta oli avoimen poliittista ja fasismia kannattavaa.[1] Italian lähetystö myös vierasti Dante Alighieri -seuran johdon suurta ruotsinkielisten osuutta ja halusi luoda NIY -seurasta yksinomaan suomenkielisen.[1]
Seuran keskeisiä hahmoja olivat Italiassa opiskellut Lauri Hakulinen (eri henkilö kuin samanniminen suomen kielen professori) ja seuran johtoon pian sen perustamisen jälkeen noussut professori J. J. Mikkola.[1] Hakulinen toimi ennen Mikkolaa seuran johdossa ja sen jälkeen sihteerinä ja Helsingin osaston puheenjohtajana.[1] Seuran varapuheenjohtajana toimi ainakin hetken aikaa V. A. Koskenniemi.[1] Hakulinen oli sekä Akateemisen Karjala-Seuran että Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) aktiivi.[2] NIY:n jäsenistä runsas kolmasosa oli mukana IKL:n toiminnassa.[2]
Huhtikuussa 1935 Hakulinen raportoi Mussolinin hallituksen propaganda- ja lehdistötoimiston päällikölle Galeazzo Cianolle, että seuralla oli tuolloin jo 400 jäsentä ja paikallisosastoja seitsemällä paikkakunnalla.[1] Hakulisen pyynnöstä Cianon toimisto lähetti Italiasta Suomeen propagandamateriaalia levitettäväksi, muun muassa Margherita Sarfattin kirjoittaman Mussolinin elämäkerran kappaleita.[1] Seura käytti tunnuksenaan fasistipuolueen vitsakimppua.[2] Syyskuussa 1934 Hakulinen ilmoitti Eugenio Coselschille NIY:n kuuluvan erottamattomasti CAUR-verkostoon.[2] CAUR (Comitati d'Azione per l'Universalità di Roma, "Rooman yleismaailmallisuuden toimintakomitea") oli fasistisen Italian yritys luoda italialaistyylistä fasismia edustaneiden järjestöjen kansainvälinen yhteistyöjärjestö Neuvostoliiton Kominternin mallin mukaan.
Seura pyrki opetusministeriöön vaikuttamalla muun muassa edistämään italian kielen opetuksen järjestämistä ja Italian kulttuuri-instituutin saamista Suomeen.[1] Seura myös järjesti retkiä Italiaan ja fasistipuolueen nuorisojärjestön leireille, sekä poliittisia luentoja fasismin teoriasta ja Italian fasistipuolueen toiminnasta.[3][2] Seuran ainoaksi omaksi julkaisuksi jäi Tyyni Tuulion suomennos Luigi Salvinin teoksesta Uusi Italian kirjallisuus: 1870-1915.[4][2]
Seuran toiminta hiipui jo vuoden 1938 tienoilla, ilmeisesti Hakulisen omavaltaisen tyylin aiheuttamien sisäisten erimielisyyksien vuoksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Paloposki, Hanna-Leena: Taidenäyttelyt Suomen ja Italian julkisissa kuvataidesuhteissa 1920-luvulta toisen maailmansodan loppuun, s. 77–79. Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto, 2012. ISBN 978-951-53-3437-4. Väitöskirjan verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g Rizzi, Andrea: Le relazioni Italo - Finlandesi nella documentazione del Ministero degli Affari Esteri italiano e nel "Memoriale" di Attilio Tamaro (1929-1935), s. 321–330. Turun yliopisto, 2016. ISBN 978-951-29-6448-2. Väitöskirjan verkkoversio.
- ↑ Helsingin yliopiston kaatuneet 1939 - 1945, 4. Matrikkeli, kirjaimet A - J
- ↑ Teos WorldCat-tietokannassa