Margherita Sarfatti
| Margherita Sarfatti | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. huhtikuuta 1880 Venetsia, Italian kuningaskunta[1] |
| Kuollut | 30. lokakuuta 1961 (81 vuotta) Cavallasca, Italia |
| Kansalaisuus | italialainen |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja, taidearvostelija |
| Puoliso | Cesare Sarfatti (1902–1924) |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | Benito Mussolini (1925) |
Margherita Sarfatti o.s. Grassini (8. huhtikuuta 1880 Venetsia – 30. lokakuuta 1961 Cavallasca) oli italialainen toimittaja, taidekriitikko, keräilijä, suojelija, seurapiirihenkilö, Italian fasistipuolueen merkittävä propagandaneuvonantaja. Hän kirjoitti Benito Mussoliniin elämäkerran ja oli myös yksi tämän monista rakastajattarista.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Margherita Sarfattin vanhemmat olivat Amedeo Grassini ja Emma Levi. Isä Amedeo oli varakas juutalainen juristi ja liikemies. Hän oli Venetsian hallituksen veroasianajaja ja Giuseppe Melchiorre Sarton (myöhemmin paavi Pius X) läheinen ystävä. Isänsä tavoin Amadeo Grassini sai Italian kruunun ritarikunnan ritarin arvon.[2]
Sarfatti asui lapsena palazzossa joka sijaitsi Venetsiassa Canal Granden varrella, ja hän sai kotiopetusta. Hän kiinnostui kuitenkin pian sosialismin aatteista ja karkasi 18-vuotiaana vanhempiensa kotoa ja meni naimisiin Cesare Sarfattin kanssa, joka oli padovalainen juutalainen juristi. Cesare Sarfatti oli häntä 13 vuotta vanhempi mutta sosialistiset aatteet olivat heille yhteisiä.[1] Pariskunta muutti 1902 Milanoon.[2] Heistä tuli siellä kaupungin taide-elämän keskeisiä henkilöitä, ja he pitivät viikoittain salonkia, josta tuli futuristien ja taidesuuntaus novecenton keskus.[3] He saivat kaksi poikaa, Roberton ja Amedeon, ja yhden tyttären, Fiammettan. Pojista vanhempi Roberto liittyi ensimmäisen maailmansodan aikana Italian armeijaan ja kaatui 18-vuotiaana Monte Baldossa.[1][2]
Margherita Sarfatti tutustui 1911 Benito Mussoliniin, joka oli häntä kolme vuotta nuorempi, ja he aloittivat suhteen. Menetettyään miehensä 1924 Sarfatti kirjoitti Mussolinin elämäkerran.[4] Se ilmestyi ensin 1925 Britanniassa nimellä The Life of Benito Mussolini ja seuraavana vuonna Italiassa nimellä Dux. Siitä julkaistiin 17 painosta ja se käännettiin 18 kielelle, myös suomeksi, nimellä Mussolini: elämäkerta.[5] Kirja oli menestys, koska kirjoittaja tunsi Mussolinin. [6]
Sarfatti on ikuistettuna Guido Cadorinin freskoissa (nykyisessä) Grand Hotel Palacessa, joka sijaitsee Roomassa Via Venetolla numerossa 70. "Fiammetta ja minä halusimme tulla kuolemattomiksi salongin freskoissa", hän huomatti viitaten tyttäreensä, joka on kuvattuna freskoissa hänen kanssaan.[7]
Fasistihallituksen politiikka muuttui antisemistiseksi vasta vuonna 1938, jolloin Mussolini taipui Saksan painostuksesta ja rasistinen rotumanifesti säädettiin. Puolueen jäsenyys oli ollut sitä ennen avoin myös juutalaisille. Italian olojen muuttuessa Sarfatti muutti 1938 Argentiinaan ja Uruguayhin. Hän työskenteli El Diarion toimittajana Montevideossa.[8] Sodan jälkeen vuonna 1947 Sarfatti palasi kotimaahan,[2] ja hänestä tuli jälleen Italian taiteen piirissä vaikutusvaltainen henkilö.
Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyttelijä Susan Sarandon näyttelee Sarfattia elokuvassa Cradle Will Rock (1999), jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Tim Robbins,[9] Sarandonin pitkäaikainen kumppani.lähde?
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Margherita G. Sarfatti: Mussolini: elämäkerta; tekijän luvalla suomentanut L. T. Heinonen. Gummerus, Jyväskylä 1927
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Paolo Colussi: Margherita Sarfatti e il "Novecento" Storia di Milano. Viitattu 8.1.2018. (italiaksi)
- ↑ a b c d Patrizia Acobas: Margherita Sarfatti 1880–1961 Jewish women: A comprehensive historical encyclopedia. 2010. Viitattu 8.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Saviona Mane: The Jewish mother of Fascism Haaretz. 6.7.2006. Tel Aviv. Viitattu 8.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Haaretz
- ↑ Margherita Sarfatti. Jewish Women's Archive. Encyclopedia.
- ↑ Veneto Inside
- ↑ Guido Cadorin at Grand Hotel Palace, Roma. (Arkistoitu – Internet Archive) Italian Ways
- ↑ Isidoro Gilbert: La amante judía de Mussolini que vivió en Montevideo 10.2.2007. LR21. Viitattu 8.1.2018. (espanjaksi)
- ↑ Margherita Sarfatti Elonet.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- David Levine: A caricature
- Margherita Sarfatti Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Mussolinis Femme-Fatale, New York Review of Books, July 15, 1993
| ||||||||||||||||||||||||||
