Nikolai von Etter
| Nikolai von Etter | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1865 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 31. lokakuuta 1935 (70 vuotta) Porvoon maalaiskunta |
| Arvonimi | Todellinen valtioneuvos |
| Puoliso | Stephanie Viktorovna Spetzinskajan |
| Tiedot | |
| Koulutus |
Keisarin paašikoulu Page Corps |
| Sotilaspalvelus | |
| Kunniamerkit |
Annan risti - 3. luokka (1896) Stanislavin risti - 2. luokka (1900) Annan risti - 2. luokka (1905) Vladimirin risti - 3. luokka (1912) |
Nikolai von Etter (ven. Никола́й Севастья́нович фон-Э́ттер) (25. elokuuta 1865, Pietari, Venäjän keisarikunta - 31. lokakuuta 1935, Porvoon maalaiskunta ) oli Venäjän keisarikunnan suomalaistaustainen diplomaatti ja arvoltaan Todellinen valtioneuvos, joka vallankumoukselliselta Venäjältä muutettuaan asui sukunsa omistamassa Haikon kartanossa.
Nikolai von Etter syntyi kenraaliluutnantti Sebastian Albrekt von Etterin ja Emilia von Jacobsonin kolmantena lapsena 25. elokuuta 1865.[1] Nikolai von Etter valmistui Keisarin paašikoulusta. Sen jälkeen hän vuonna 1886 hän valmistui lakikoulutuksesta Page Corpsista, jonka jälkeen hän työskenteli maakuntasihteerinä.
Vuodesta 1892 lähtien Nikolai von Etter toimi Venäjän keisarikunnan ulkoministeriön palveluksessa. Vuosina 1892–1893 hän toimi ulkoministeriössä sihteerinä ja 1893–1897 Kööpenhaminan lähetystön 2. sihteerinä. Vuodesta 1897–1899 hänet nimitettiin Pariisin 2. lähetystösihteeriksi ja 1899–1904 Bulgarian diplomaattitoimiston sihteeriksi. Vuosina 1904-1906 hän toimi Venäjän valtakunnan suurlähetystön Madridissa sihteerinä. Vuosina 1906-1915 hän toimi Lontoon suurlähetystön neuvonantajana.[2]
Nikolai von Etter nimitettiin keisarillisen Venäjän lähettilääksi Iraniin vuonna 1915, jossa hän toimi aina vuoteen 1917.[2] Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet siirrettiin lähettilääksi Portugaliin. Lokakuun vallankumouksen jälkeen von Etter luopui tehtävistään.[2] Virallisesti hän sai eron Portugalin lähettilästehtävästä, vaikka hän oli vielä Iranissa Teheranissa edellisessä asemapaikassaan.[3]
Hän oli keisarivallan aikaan saanut kamarijunkkarin arvonimen vuonna 1895 ja maaliskuussa 1912 todellisen valtioneuvoksen arvonimen.[2]
Sukulaissuhteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nikolai von Etterin vanhempia veljiä olivat kenraalimajurit Paul ja Johan Emil von Etter. Nuorempi veli Alexander von Etter palasi vallankumousten jälkeen, kuten vanhemmat veljensäkin Paul, Johan Emil ja Nikolai, takaisin Suomeen.[1]
Nikolai von Etter avioitui Stephanie Viktorovna Spetzinskajan (1870-1957) kanssa. Kenraalimajuri Nikolai von Etter kuoli 70-vuotiaana lokakuussa 1935 sukunsa Haikon kartanossa, jonne hän siirtyi asumaan Venäjän diplomaattiuran jälkeen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nikolai Sebast'janovich von Etter geni.com. Viitattu 13.7.2019.
- ↑ a b c d Nikolai Sevastyanovich Etter rusdiplomats.narod.ru. Viitattu 13.7.2019.
- ↑ Nro 63. Ulkoasiainvaltuutetun järjestys. Suurlähettiläiden, lähettiläiden ja suurlähetystöjen jäsenten irtisanomisesta. geni.com. 26.11.1917. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 13.7.2019. (venäjäksi)