Nibelungin sormus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nibelungin sormus
El anillo de los Nibelungos.jpg
Alkuperäinen nimi Der Ring des Nibelungen
Määritelmä Ein Bühnenfestspiel Aufzuführen in drei Tagen und einem Vorabend
Säveltäjä Richard Wagner
Libretto Richard Wagner
Pohjautuu Säveltäjän luoma oma kertomus
Tyylilaji Draama
Kieli saksa
Kantaesitys 13. elokuuta17. elokuuta 1876
Bayreuthin musiikkijuhlat
aikajana Richard Wagnerin oopperoista
Nürnbergin mestarilaulajat
1867
Nibelungin sormus
1876
Parsifal
1882

Nibelungin sormus (myös Nibelungein sormus) (saks. Der Ring des Nibelungen) on neljästä oopperasta koostuva sarja, joka on Richard Wagnerin pääteos ja yksi maailman suosituimmista sekä esitetyimmistä oopperoista.lähde? Siitä käytetään myös nimeä Sormus-tetralogia, Ring-sykli tai pelkästään Ring.

Kokonaisuuteen kuuluvat oopperat ovat:

Oopperasarja kestää yhteensä noin 15 tuntia kapellimestarin tempovalintojen mukaan. Alkuperäinen tapa on esittää koko sykli 6 päivässä. Reininkulta ja Valkyyria esitetään peräkkäisinä päivinä ennen Siegfriediä, ja sen jälkeen on päivän tauko. Joskus syklin eri teosten välillä on pitempiäkin taukoja. Ne oopperatalot, jotka ottavat Ringin ohjelmistoonsa, valmistavat syklin osa osalta ja esittävät erillisiä osia ennen kokonaisuutta. Bayreuthin musiikkijuhlilla valmistetaan koko Ring yhdellä kertaa esityskuntoon 4–5 vuoden välein.

Mytologista taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Der Ring des Nibelungen perustuu useaan eri legendaan ja kansantarinaan, mm. keskiaikaiseen sankarieepokseen Nibelungenliediin, muinaisskandinaavisiin Eddoihin, Thidreks Saga af Berniin, muihin Skandinavian legendoihin sekä islantilaiseen Volsungien saagaan. Wagner loi legendoista oman tarinan, jonka muotorakenne vastasi antiikin kreikan Aiskhyloksen Oresteia-trilogiaa. Sormus-tetralogiassa toistuvat kahden ihmisen henkiset tai fyysiset yhteenotot.

Tetralogian henkilöhahmot ja heidän roolinsa perustuvat vanhoihin myytteihin. Ylijumala Wotan (Odin, Odhinn tai Woden) joi viisauden lähteestä ja maksoi juomisen toisella silmällään. Viisaus antoi hänelle kyvyn katkaista oksan Maailman saarnesta Yggdrasilista. Oksasta Woten teki keihään, oman valtansa symbolin. Tämän seurauksena Maailman saarni ja viisauden lähde kuivuivat. Wotan oli myös korppien kuningas: Huginn (Ajatus) ja Muninn (Muisti) istuivat hänen olkapäillään tai kiertelivät maailmassa ja palattuaan kertoivat Wotanille näkemästään.

Valkyriat puolestaan olivat nuoria, vaaleita, pitkähiuksisia ja sinisilmäisiä neitoja, jotka palvelivat sodanjumala Wotania. Mytologiassa heitä tunnetaan nelisenkymmentä. Valkyriat valitsivat taistelukentiltä uljaimmat sankarit ja kuljettivat heidät Valhallaan. Siellä sankarit muodostivat Wotanin sotajoukon ja valmistautuivat maailmanlopun taisteluun Ragnarökiin.

Nornia oli kolme: Urdr (menneisyys), Verdandi (nykyisyys) ja Skuld (tulevaisuus). Nornat päättivät vastasyntyneen kohtalosta ilman syitä tai vaikuttimia ja kehräsivät ihmisen kohtalon langan. Urdr kehräsi säikeet, Verdandi liitti ne yhteen ja Skuld katkaisi langan.

Libreton synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wagner työsti Nibelungin sormusta 26 vuotta (18481874). Vuosina 18481850 hän kirjoitti valmiiksi libreton Siegfrieds Tod (Siegfriedin kuolema). Wagnerin ajatukset laajenivat työn edetessä ja aineistoa syntyi lisää. Kertomus laajeni Der Junge Siegfriediksi (Nuori Siegfried). Nyt Siegfrieds Tod nimettiin Götterdämmerungiksi ja Der Junge Siegfriedistä tuli lyhyesti Siegfried. Tarina paisui ja näin syntyi Die Walküre. Trilogiaa piti vielä selventää alkutilanteella ja sen teki esinäytös Das Rheingold. Koko tetralogia valmistui 1852, ja se julkaistiin yksityisesti 1853. Libretto valmistui siis lopusta alkuun.

Musiikin säveltäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 1853 Wagner aloitti tetralogian säveltämisen oikeassa järjestyksessä. Heinäkuun lopussa 1857 oli teos valmiina jo Siegfriedin toiseen näytökseen asti. Työ keskeytyi ja väliin tulivat Tristan ja Isolde (1857–59) sekä Nürnbergin mestarilaulajat (1862–66). Wagner jatkoi Siegfriedin kolmatta näytöstä vasta 1869 muutettuaan Bayreuthiin. Koko tetralogia valmistui vuonna 1874.

Wagnerin mesenaatin Baijerin kuninkaan Ludvig II:n toivomuksesta Reininkulta ja Valkyyria esitettiin etukäteen Münchenin hoviteatterissa. Ensimmäisen kerran kaikki neljä oopperaa esitettiin sarjana Bayreuthissa 13.8.–17.8.1876 Wagnerin unelmoimassa ja rakennuttamassa Bayreuthin Juhlanäyttämötalossa.

Säveltämisessä Wagner hyödynsi johtoaiheita (saks. Leitmotiv). Johtoaihe saattoi viitata henkilöön, asiaan tai esineeseen. Tällä tavalla orkesteri oli osa kokonaisuutta ja johtoaiheilla se kertoi, kumosi tai vahvisti esiintyjän sanomaa.

Oopperasarjan roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

hahmot näyttämölletulojärjestyksessä
Rooli Ääniala Lisätietoa Laji Reininkulta Valkyyria Siegfried Jumalten Tuho
Woglinde Korkea sopraano Reinintytär, Wellgunden ja Flosshilden sisar Veden nymfi, seireeni X X
Wellgunde Korkea sopraano Reinintytär, Woglinden ja Flosshilden sisar Veden nymfi, seireeni X X
Flosshilde Matala sopraano (mezzosopraano) Reinintytär, Woglinden ja Wellgunden sisar Veden nymfi, seireeni X X
Alberich Korkea basso (baritoni) Nibelungien herra, Sormuksen takoja Nibelungi X X X
Fricka Matala sopraano (mezzosopraano) Wotanin vaimo, avioliiton jumalatar Jumala X X
Wotan Korkea basso (basso-baritoni) Jumalista mahtavin, valon jumala, sopimusten suojelija Jumala X X Vaeltajana
Freia Korkea sopraano Nuoruuden jumalatar, Frickan, Froh'n ja Donnerin sisar Jumala X
Fasolt Korkea basso Fafnerin veli Jättiläinen X
Fafner Matala basso Fasoltin veli Jättiläinen X Lohikäärmeenä
Froh Tenori Kevään jumala, Frickan, Donnerin ja Freian veli Jumala X
Donner Korkea basso Ukkosen jumala, Frickan, Froh'n ja Freian veli Jumala X
Loge Tenori Tulen jumala Jumala X Liekkinä Liekkinä Liekkinä
Mime Tenori Alberichin veli, Siegfriedin kasvattaja Nibelungi X X
Erda Matala sopraano (mezzosopraano tai altto) maan jumalatar, oraakkeli, ikiäiti, Nornien ja Brünnhilden äiti Jumala X X
Siegmund Sankaritenori Wotanin poika kuolevaisen naisen kanssa, Sieglinden veli ja rakastettu Wälsung, puolijumala X
Sieglinde Sopraano Wotanin tytär kuolevaisen naisen kanssa, Hundingin vaimo, Siegmundin sisar ja rakastettu Wälsung, puolijumala X
Hunding Basso Sieglinden aviopuoliso Kuolevainen X
Brünnhilde Sopraano Wotanin ja Erdan tytär, Siegfriedin rakastettu Valkyyria X X X
Helmwige Sopraano Wotanin ja Erdan tytär, kuljettaa sankareita Valhallaan Valkyyria X
Gerhilde Sopraano Wotanin ja Erdan tytär, kuljettaa sankareita Valhallaan Valkyyria X
Waltraute Mezzosopraano Wotanin ja Erdan tytär, kuljettaa sankareita Valhallaan Valkyyria X X
Ortlinde Sopraano Wotanin ja Erdan tytär, kuljettaa sankareita Valhallaan Valkyyria X
Siegrune Mezzosopraano Wotanin ja Erdan tytär, kuljettaa sankareita Valhallaan Valkyyria X
Rossweisse Mezzosopraano Wotanin ja Erdan tytär, kuljettaa sankareita Valhallaan Valkyyria X
Grimgerde Altto Wotanin ja Erdan tytär, kuljettaa sankareita Valhallaan Valkyyria X
Schwertleite Altto Wotanin ja Erdan tytär, kuljettaa sankareita Valhallaan Valkyyria X
Siegfried Sankaritenori nuori ja rohkea mies; sankari, joka ei tunne pelkoa, Siegmundin ja Sieglinden poika Wälsung, puolijumala X X
Metsälintu Sopraano kertoo Siegfriedille Brünnhildestä ja johtaa hänen luo Lintu X
Ensimmäinen Norna Altto Erdan tytär, kohtalotar Jumala X
Toinen Norna Matala sopraano (mezzosopraano) Erdan tytär, kohtalotar Jumala X
Kolmas Norna Sopraano Erdan tytär, kohtalotar Jumala X
Gunther Korkea basso (baritoni) Gibichungin kuningas, Gutrunen veli, kuningas Gibichin ja kuningatar Grimhilden poika Gibichungi, kuolevainen X
Hagen Basso Guntherin ja Gutrunen velipuoli, Alberichin ja kuningatar Grimhilden poika Kuolevainen X
Gutrune Sopraano Guntherin sisar, Siegfriedin vaimo, kuningas Gibichin ja kuningatar Grimhilden tytär Gibichungi, kuolevainen X

Lyhyet juoniselosteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reininkulta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Rackham: Reinintyttäret surevat Reininkultaa.

1. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reinintyttäret vahtivat Reininkultaa ja kiusoittelevat Alberich kääpiötä. Alberich ymmärtää, että rakkauden kieltämisellä saa kullan itselleen ja siitä voi takoa mahtisormuksen. Sormuksen avulla voi hallita maailmaa. Alberich ryöstää kullan.

2. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylijumala Wotan on rakennuttanut jumalille linnan, Valhallan. Hän on ajatellut tulen jumala Logen keksivän konstin, ettei rakentamisesta tarvitsisi maksaa palkkaa jättiläisveljeksille Fasoltille ja Fafnerille. Jättiläiset aikovat ottaa nuoruuden jumalattaren Freian pantiksi siihen asti kunnes saavat maksun. Loge ehdottaa Reininkullasta valmistettua mahtisormusta Freian sijaan. Jumalat tarvitsevat Freian kasvattamia kultaisia omenoita; niitä syömällä he pysyvät nuorina. Jättiläiset vievät Freian ja jumalat vanhenevat silmissä. Loge ja Wotan lähtevät Nibelheimiin.

3. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alberichin veli Mime on takonut Tarnhelmin, näkymättömäksi tekevän taikakypärän. Alberich ottaa sen Mimeltä. Wotan ja Loge pidättävät ovelalla juonella Alberichin, vangitsevat tämän ja ottavat mukaansa lähtiessään takaisin maan päälle.

4. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wotan ja Loge pakottavat Alberichin kokoamaan aarteen ja lopuksi kasan päälle on laitettava Tarnhelm ja Sormus. Alberich kiroaa sormuksen kantajan. Jättiläiset tulevat Freian kanssa ja jumalat alkavat heti nuortua. Freia on mittana, kun kultaa kasataan. Kasan päälle asetetaan Tarnhelm, mutta Freian silmä näkyy ja jättiläiset vaativat vielä Sormuksen. Wotan ei halua luopua siitä, mutta ikiäiti Erda nousee maan uumenista varoittamaan Wotania. Sormuksen saatuaan Fafner tappaa veljensä Fasoltin ja häipyy aarteineen. Wotanin johdolla jumalat siirtyvät ukkosen jumala Donnerin luoman sateenkaarisillan kautta Valhallaan. Reinintyttäret jäävät kaipaamaan menetettyä Reininkultaa.

Valkyyria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Rackham:"Joka minua pelkää, ei pääse liekkien läpi"

I näytös (3 kohtausta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskyisänä iltana Siegmund saapuu uupuneena ja aseettomana Sieglinden emännöimään Hundingin taloon. Siegmund ja Sieglinde huomaavat rakastavansa toinen toisiaan. Hunding saapuu ja toteaa Siegmundin olevan mies, jota hän oli takaa-ajamassa. Aamulla Hunding sanoo jatkavansa takaa-ajoa ja tappavansa Siegmundin. Sieglinde antaa Hundingille unilääkettä ja tulee Siegmundin viereen. Siegmund kaipailee isänsä hänelle lupaamaa miekkaa. Sieglinde aavistaa, että saarnessa kahvaa myöten oleva miekka on tarkoitettu Siegmundille. Rakastavaiset huomaavat olevansa saman isän lapsia, Wälsungeja. Siegmund ottaa miekan saarnesta nimeten sen Nothungiksi ja yhtyy Sieglindeen.

II näytös (5 kohtausta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wotan käskee valkyyri Brünnhildea auttamaan Siegmundia tulevassa taistelussa. Wotanin vaimo Fricka keskeyttää ja vaatii Wotania vannomaan valan, että ei suosisi insestistä liittoa eikä auta Siegmundia. Wotan taipuu ja antaa uuden käskyn Brünnhildelle. Siegmundia ei saa auttaa. Siegmunde ja Sieglinde pakenevat. Sieglinde nukahtaa väsyneenä. Brünnhilde näyttäytyy Siegmundille ja kutsuu mukaansa Valhallaan. Koska Sieglinde ei saa seurata mukana, Siegmund kieltäytyy lähtemästä. Brünnhilde ihmettelee rakkauden voimaa ja aikoo uhmata isänsä Wotanin käskyä. Hundingin ja Siegmundin taistelussa Brünnhilde auttaa Siegmundia. Siegmund on iskemässä jo kuolettava iskun Wotanin tullessa ja Nothung-miekka särkyy kappaleiksi Wotanin keihääseen. Brünnhilde kokoaa Nothung-miekan kappaleet ja pakenee Sieglinden kanssa.

III näytös (3 kohtausta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkyyriat kokoontuvat kallion laelle Valhallaan vietävien kuolleitten sankarien kanssa. Brünnhildellä on Sieglinde mukanaan. Valkyyriat neuvovat Sieglindelle pakopaikan Itämetsän luolaan. Wotan saapuu rangaistakseen Brünnhildeä ja suutelee Brünnhildeltä jumaluuden pois ja nukuttaa tämän. Taikatuli ympäroi Brünnhilden ja tulimeren voi läpäistä vain pelkoa tuntematon sankari.

Siegfried[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Rackham: Siegfried lähestyy nukkuvaa Brünnhildeä

I näytös (3 kohtausta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sieglinde kuoli synnytykseen ja Alberichin veli Mime löysi lapsen sekä miekan kappaleet. Hän on kasvattanut Siegfriedin ja yrittää liittää Nothung-miekan palasia yhteen. Vain Nothungin avulla hän saisi Nibelungin aarteen itselleen. Siegfried halveksii kasvatti-isäänsä epäillen, että tämä ei olisi hänen rotuaan. Siegfried haluaisi itselleen kunnon miekan, jotta voisi lähteä Mimen luolta iäksi. Wotan saapuu ja kysymys–vastaus-kilpailussa on panoksena pää. Mime ei pysty vastaamaan kysymykseen, kuka pystyy takomaan Nothung-miekan uudeksi. Oikea vastaus on, että vain pelkoa tuntematon sankari pystyisi takomaan Nothungin. Mimen pään hän jättää takojan päätettäväksi. Siegfried onnistuu Mimen ihmetykseksi takomaan Nothungin.

II näytös (3 kohtausta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mime yrittää opettaa Siegfriedille pelkoa ja kertoo Fafner jättiläisestä. Fafner on muuttanut itsensä Tarnhelmin avulla lohikäärmeeksi ja vartioi Nibelungien aarteita. Siegfried kaipaa äitiään ja yrittäessään opetella puhumaan lintujen kanssa hän herättää Fafnerin. Lyhyessä taistelussa Fafner kuolee ja verta joutuu Siegfriedin huulille. Siegfried saa kyvyn ymmärtää linnun laulua sekä nähdä syvimpiä ajatuksia. Siegfried ymmärtää Mimen aikovan tappaa hänet. Siegfried tappaa Mimen. Lintu opastaa Siegfriediä hakemaan Tarnhelm-kypärän ja Sormuksen sekä johdattaa tämän Brünnhilden kallion luo.

III näytös (3 kohtausta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wotan kutsuu Erdaa maan syvyyksistä kertomaan tulevaisuudesta. Erda ei pysty vastaamaan ja Wotan päättää palata Valhallaan sekä jättää oman kohtalonsa Siegfriedille ja Brünnhildelle. Wotan toivoo Siegfriedin palauttavan Sormuksen Reinintyttärille vapaaehtoisesti. Vain siten jumalat pelastuisivat. Siegfried ja Wotan mittelevät voimiaan ja taistelussa Nothung-miekka katkaisee Wotanin keihään. Pelkoa tuntematon Siegfried kulkee tulimeren läpi. Korkealla kalliolla on Brünnhilde ja tämän ratsu Grane nukkumassa. Siegfried herättää Brünnhilden suudelmalla. Hän ei ole koskaan nähnyt naista ja kuvittelee Brünnhilden olevan hänen äitinsä. Brünnhilde korjaa käsityksen. Siegfriedillä on omituinen tunne ja hän luulee rakkautta peloksi ja on iloinen oppiessaan tuntemaan pelon. Ihmiseksi alennettu Brünnhilde vastaa Siegfriedin tunteeseen.

Jumalten tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Rackham: Autuaana sinua tervehtii vaimosi

Prologi (2 kohtausta ja 2 välisoittoa)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme Nornaa kehräävät ja kuvailevat menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Lanka katkeaa. Brünnhilde ja Siegfried ovat olleet onnellisia yhdessä, mutta Siegfried haluaa lähteä seikkailemaan.

I näytös (3 kohtausta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagen, Alberichin rakkaudettomasti syntynyt lapsi tietää Siegfriedin tulevan Gibichungien luo. Hagenilla on suunnitelma Sormuksen saamiseksi ja siinä hän aikoo käyttää velipuoltaan Guntheria ja tämän sisarta Gutrunea. Gutrune tarjoaa Siegfriedille unohdusjuomaa. Siegfried ja Gunther vannovat veriveljeyttä. Gutrune luvataan Siegfriedille vaimoksi, jos tämä auttaisi Guntheria saamaan itselleen Brünnhilden puolisoksi.

Brünnhilde odottelee Siegfriediä palaavaksi, mutta kalliolle laskeutuu valkyyria Waltraute. Hän pyytää Brünnhildeä palauttamaan kirotun Sormuksen Reinintyttärille, jotta jumalat pelastuisivat. Brünnhilde kieltäytyy. Pian saapuu tulimeren läpi Brünnhilden luo Tarnhelm-kypärän avulla Guntheriksi muuntautunut Siegfried. Brünnhilde joutuu nöyrtymään, Siegfried ottaa väkisin Sormuksen Brünnhildeltä ja pari nukkuu siveästi Nothung-miekka välissään.

II näytös (5 kohtausta)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagen on vahtinut koko yön ja Tarnhelmin avulla Siegfried saapuu muuta seuruetta nopeammin. Hagen kutsuu kaikki Gibichungit hääjuhlaan. Kaksoishäiden aikana Brünnhilde toteaa tulleensa petetyksi, koska Siegfriedillä eikä Guntherilla on Sormus kädessään. Häiden jälkeen Hagen, Gunther ja Brünnhilde sopivat Siegfriedin tappamisesta seuraavan päivän metsästysretkellä.

III näytös (3 kohtausta, välisoittona Siegfriedin surumarssi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästysretken aikana Siegfried on joutunut eroon muusta joukosta ja tapaa Reinintyttäret. Hän ei palauta pyynnöistä huolimatta Sormusta. Reinintyttäret ennustavat Siegfriedin kuoleman. Metsästysseurue kokoontuu ja Hagen tappaa kylmäverisesti Siegfriedin. Seurue palaa kotiin ja Gutrune syyttää Guntheria Siegfriedin surmasta. Gunther syyttää Hagenia ja Hagen tappaa Guntherin.

Brünnhildelle on selvinnyt kaikki. Hän käskee koota suuren hautajaisrovion. Sitten hän ottaa soihdun ja sytyttää rovion. Wotanin korppien hän pyytää johtavan tulen jumala Logen Valhallaan ja polttamaan sen. Brünnhilde hyppää ratsunsa Granen selkään ja kannustaa sen palavaan rovioon Siegfriedin luo.

Tuli on saamaisillaan vallan kaikkialle, mutta Rein tulvii ja Reinintyttäret uivat rovion kohdalle. He ottavat tuhkasta Sormuksen. Hagen juoksee veteen Reinintyttärien perään ja hukkuu. Taivaanrannalla on kajo; Valhalla palaa. Jumalten aika on päättynyt ja ihmisten aikakausi alkaa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asikainen, Pekka & Sinkkonen, Jari: Richard Wagner: Nibelungin sormus. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24589-5.
  • Oberhoff, Bernd: Richard Wagner: Der Ring des Nibelungen. Eine musikpsychoanalytische Studie. Gießen: Psychosozial-Verlag, 2012. ISBN 978-3-8379-2179-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nibelungin sormus
Reininkulta | Valkyyria | Siegfried | Jumalten tuho