Parsifal (ooppera)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PARSIFAL
Hermann Hendrich Parsifal.jpg
Alkuperäinen nimi Parsifal
Määritelmä Bühnenweihfestspiel
Säveltäjä Richard Wagner
Libretto Richard Wagner
Pohjautuu Säveltäjän luoma oma kertomus
Tyylilaji Draama
Kieli saksa
Kantaesitys 26. heinäkuuta 1882
Bayreuther Festpielhaus, Bayreuth
aikajana Richard Wagnerin oopperoista
Jumalten tuho / Götterdämmerung
1876
Parsifal
1882
-
-

Parsifal on Richard Wagnerin säveltämä kolminäytöksinen ooppera.

Parsifalin taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wagnerin idea Parsifalista ajoittuu pitkäperjantaihin vuonna 1857. Libretto oli valmis 1870-luvun lopulla, ja hän sävelsi teoksen saman tien.

Richard Wagner loi oman kertomuksensa Parsifalista, johon hän yhdisteli aineistoa kolmesta eri teoksesta. Ensimmäinen niistä oli Chrétien de Troyesin Percival le Galois'tai Contes de Grail (vuodelta 1190). Toinen oli Wolfram von Eschenbachin. Kolmas oli 1300-luvulta oleva Mabinogion- niminen käsikirjoitus.

Kristikunnan arvoikkaimmat reliikit Pyhä Graalin malja ja sadanpäämies Longinuksen keihäs ovat Graalin veljeskunnan hallussa. Longinus puhkaisi keihäällä Jeesuksen kyljen ristillä ja Josef Arimatialainen otti Graalin maljaan Jeesuksen veren.

Kuningas Titurel rakennutti Montsalvatin linnan vuoristoon maurien asuttaman Espanjan rajalle. Linnassa vartioivat reliikkejä Graalin Veljeskunta. Veljeskunnasta on häädetty pois Klingsor ja hän vannoo saavansa Keihään ja Graalin maljan itselleen. Klingsor rakentaa lähistölle oman linnan maagisine puutarhoineen turmellakseen Veljeskunnan ritareita.

Kundry viettelee Titurelin pojan Amfortaksen maagisessa puutarhassa. Pyhä keihäs putoaa Amfortaksen kädestä, haavoittaa häntä ja Keihäs siirtyy Klingsorille.

Amfortaksen haava ei parantunut ja Veljeskunnan toiminta lamaantui. Graalin mystinen ääni ilmoitti Amfortakselle, että vain keihään kosketus voi parantaa haavan ja että keihään saa takaisin vain ”myötätunnon avulla ymmärtävä puhdas houkka”.

Parsifalin hahmoissa on paljon symboliikkaa: Parsifal henkilöityy kristinuskoon ja Klingsor pakanuuteen. Kundry on naispuolinen Ahasuerus – vaelteleva juutalainen tai julma Herodias. Kyndryn rooli kaksijakoinen, toisaalta hän etsii anteeksiantoa palvelemalla Graalin ritareita ja toisaalta Klingsor pystyy kirouksen avulla palauttamaan hänet koska tahansa tahansa maagiseen puutarhaan viettelijättäreksi. (Edda-saagassa esiintyy Gundryggja-niminen valkyyria).

Parsifal-teoksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parsifal on kolminäytöksinen Bühnenweihfestspiel eli juhlanäyttämöesitys tai se voidaan kääntää myös näyttämön vihkimisjuhlanäytökseksi. Richard Wagner sävelsi Parsifalin Bayreuthin Festspielhausia varten ja tarkasti huomioiden sen erinomaisen akustiikan. Alun perin Parsifalia piti esittää vain siellä ja teoksella oli 30 vuoden [1] esityskielto muualla. Muutamia yksityisesityksiä lukuun ottamatta ensimmäinen Bayreuthin ulkopuolinen esitys oli 24. joulukuuta 1903 Metropolitan Opera Housessa. Winifred Wagner yritti vaikuttaa Adolf Hitlerin kautta, jotta Bayreuther Festpielhaus saisi Parsifalin yksinoikeuden takaisin.

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parsifal – tenori
  • Kundry – sopraano
  • Gurnemanz, Graalin vanha ritaribasso
  • Klingsor, Velho- basso
  • Amfortas, "Titurelin poika ja Graalin kuningaskunnan hallitsija baritoni

Sivuroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensi-iltamiehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapellimestari Hermann Levi

Max Mikorey ja Adolf von Hübbenet

Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aika: 1000-luku
  • Paikka: Pyhän Graalin linnassa Montsalvatissa ja läheisessä Klingsorin lumotussa linnassa ja puutarhassa
  • Kesto I Näytös 110 min, II Näytös 65 min, III Näytös 75 min. Yht. n. 4h 15min.

Lyhyt juoniseloste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VORSPIEL

Parsifalin alkusoitto perustuu kolmeen koko teoksen läpi kuultavaan motiiviin: Ehtoollisen, Graalin ja Uskon Motiivit. Motiivien kautta Wagner peilaa Graalin veljeskunnan uskonnollisia velvollisuuksia ja Amfortaksen aiheuttamaa onnettomuutta.

I Näytös

Gurnemanz istuu suuren puun juurella kaksi nuorta ritaria mukanaan. Linnasta kuuluu ehtoollismusiikki, ja kaikki kolme polvistuvat. Riivattu nainen, Kundry, saapuu villisti ratsastaen ja ojentaa pienen kristallipullon Gurnemanzille annettavaksi Amfortakselle. Ritarit epäilevät Kundryn olevan ilkeä ja veljeskuntaa vastaan, mutta Gurnemaz keroo tämän auttaneen heitä suuresti - minkä Kundry itse kuitenkin kiistää.

Gurnemanz kertoo Pyhästä keihäästä O wunden-wundervoller heiliger Speer! (Ihmehavan pyhä keihäs) ja siihen liittyvästä historiasta. Amfortas tuodaan kylpemään. Gurnemanz kertoo Durich mitleid wissend, der reine Tor; harre sein' den ich erkor (myötätunnon avulla ymmärtävä puhdas houkka, odota sitä, jonka olen valinnut).

Lammelta kuuluu hälinän syyksi paljastuu ammuttu joutsen. Veljeskunnan pyhä eläin tuodaaan nuolen lävistämänä Gurnemanzille, ja Parsifal seuraa ritarien ympäröimänä. Nuhtelujen jälkeen, Gurnemanzin vakuututtua Parsifalin viattomuudesta ja tietämättömyydestä hän kyselee kuka nuorukainen on. Parsifal ei tiedä nimeään eikä omaisiaan. Gurnemanz toivoo Parsifalin oleva kauan odotettu "puhdas houkka". Kundry kertoo Parsifalin isän Gamuretin kuolleen taistelusssa ja hänen äitinsä Herzeleiden (Sydänsuru) kuolleen suruun. Parsifal on hyökätä Kundryn kimppuun kuultuaan äitinsä kuolemasta ja Gurnemaz joutuu torumaan häntä jälleen. Gurnemanz kutsuu Parsifalin seuraamaan Graalin paljastuksen pyhää toimitusta linnaan Wer ist der Gral? (Kuka on Graal?) kysyy tietämätön Parsifal.

Näyttämökuva vaihtuu välisoiton aikana temppeliksi. Saliin saapuu ritareita puoliympyrään. Amfortas kannetaan sisälle, ja palvelijat tuovat peitetyn Graalin temppelin keskelle.

Titurel pyytää Amfortasta suorittamaan pyhän tehtävän – paljastamaan Graalin. Amfortasta kiduttaa hänen syntinsä, ja hän kieltäytyy ensin, mutta lopulta hän paljastaa Graalin. Kirkas valonsäde osuu pyhään astiaan. Rituaali on ohi, kuningas kannettu pois ja ritarit poistuneet temppelistä. Gurnemanz kysyy: Weisst du, was du sahst? (Tiedätkö mitä näit?), Parsifal pudistaa päätään. Gurnemanz on pettynyt, koska Parsifal ei ollutkaan ' puhdas houkka' ja avaa oven ajaakseen Parsifalin tiehensä. Taivaallinen ääni toistaa Durich mitleid wissend, der reine Tor.

II Näytös

Näytös alkaa Klingsorin, Lumouksen ja Katumuksen Motiiveilla. Klingsor tarkkailee ympäristöä ja kaikkea mikä lähestyy linnaa. Hän kutsuu kirouksen voimalla Kundryn luokseen. Kundry tietää tetävänsä: hänen on tuhottava Parsifal. Klingsor seuraa Parsifalin ja omien ritariensa taistelua. Parsifal selviää voittajana. Seuravaksi ansaksi Klingsor lähettää Kukkaistytöt. Hekään eivät onnistu, ja pian kuuluu Kundryn ääni: Parsifal! Weile! (Parsifal, odota). Vaellusvuosinaan kukaan ei ollut kutsunut häntä tällä unohtuneella nimellä. Kundry kertoo tarinan sekä Gamuretin että Herzeleiden kuolemista ja lopuksi painaa suudelman Parsifalin huulille. Suudelman vaikutus on päinvastainen kuin mitä Kundry halusi. Se tuo Parsifalille muistot Graalin linnasta, Amfortaksen haavan ja kärsimykset. Parsifal tuntee Amfortaksen kivun itsessään ja muistelee Graalia. Amfortas! - Die Wunde! - Die Wunde! (Amforta! Haava! - Haava!)

Parsifal työntää Kundryn luotaan. Kundry yrittää saada Parsifalia pelastamaan itsensä omilla ehdoillaan ja kertoo kirouksensa syyn: hän nauroi nähdessään Kristuksen ristillä. Parsifal sanoo pystyvänsä pelastamaan, muttei sillä tavalla kuin Kundry haluaisi. Kundry pyytää viettämään hetken sylissään, mutta Parsifal torjuu yhä Kundryn.

Kundry raivoissaan kutsuu Klingsoria apuun. Klingsor ilmestyy linnan muurille Pyhä Keihäs kädessään ja sinkoaa sen Parsifaliin. Keihäs jää ilmaan Parsifalin yläpuolelle ja Parsifalin tehtyä ristinmerkin linna ja puutarha raunioituvat. Parsifal kutsuu Kundrya ja sanoo, mistä hänet löytää ja lähtee etsimään tietä Graalin linnaan. Nyt Parsifal tietää tehtävänsä ja velvollisuutensa.

III Näytös

Muutamia vuosia myöhemmin pitkäperjantaina Gurnemanz on edelleen vartiossa Graalin mailla. Kundry makaa maassa hänen vieressään ja näkee ensin lähestyvän mustan ritarin. Gurnemanzille tulija on pyhään paikkaan pyhänä päivänä tuleva aseellinen tunkeutuja. Ritari on hiljaa ja nyökkää vain Gurnemanzin kyselyihin ja istuutuu.

Ritari nousee, iskee kantamansa Pyhän Keihään maahan Gurnemanzin eteen ja riisuu varusteensa. Gurnemanz tunnistaa tulijan, ja hänen kasvoilleen tulee hämmästys ja liikutus tunnistaessaan myös aseen.

Gurnemanz kertoo Titurelin kuolleen ja sanoo, että Parsifalin täytyisi virkistäytyä pyhässä lähteessä. Kundry pesee Parsifalin jalat, voitelee ne ja lopuksi kuivattaa ne omilla hiuksillaan. Gurnemanz tyhjentää voidepullon sisällön Parsifalin päähän ja voitelee hänet Graalin ritareiden kuninkaaksi. Ensimmäiseksi tehtäväkseen Parsifal ottaa lähteestä ja kastaa Kundryn sekä suutelee tätä kevyesti otsalle. Koko luomakunta on kauneimmillaan ja orkesterista soi Wagnerin kaunein säveltunnelataus, Pitkäperjantain Lumous.

Linnassa Titurelin paarit ovat katafalkilla Amfortaksen istuimen lähellä. Parsifal lähestyy Amfortasta hiljaa ja koskettaa haavaa Keihään terällä, ja haava parantuu. Parsifal paljastaa Graalin, ja se säteilee valoa kaikkialle. Parsifal siunaa ritarit Graalilla ja valkoisen kyyhkysen leijuessa hänen päänsä päällä. Kundry katsoo kiitollisena Parsifaliin ja kuolee anteeksiannettuna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Richard Wagner: Religion and Art sivu 36

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]