Siegfried (ooppera)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siegfried
Siegfried.gif
alkuperäinen nimi Siegfried

Zweiter Tag des Bühnenfestspiels Der Ring des Nibelungen

säveltäjä Richard Wagner
libretto Richard Wagner
pohjautuu Säveltäjän luoma oma kertomus
tyylilaji Draama
esityskieli saksa
kantaesitys 16. elokuuta 1876
paikka Bayreuthin musiikkijuhlat
aikajana Richard Wagnerin oopperoista
Valkyyria
1870
Siegfried
1876
Jumalten tuho
1876

Siegfried jatkaa Richard Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian musiikkidraamaa ja on sen kolmas ilta. Siegfried kantaesitettiin ensimmäisillä Bayreuthin musiikkijuhlilla elokuussa 1876.

Siegfriedin juonen taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkyyriassa Sieglinde pakeni Itämetsään Nothung-miekan kappaleet mukanaan. Hän synnytti Siegfriedin ja kuoli synnytykseen. Kääpiö Mime on kasvattanut Wälsungin jälkeläisen Siegfriedin. Mime juonittelee saadakseen haltuunsa sormuksen ja muut Nibelungin aarteet sekä toivoo onnistuvansa nuoren sankarin avulla. Ylijumala Wotanille taas Siegfried on vapaa sankari, vapaampi kuin Jumala. Wotan toivoisi Siegfriedin palauttavan sormuksen Reinintyttärille vapaaehtoisesti ja niin vapauttavan jumalat kääpiö Alberichin kirouksesta. Fafner jättiläinen on muuttanut itsensä Tarnhelm-kypärän avulla lohikäärmeeksi ja vartioi aarretta. Valkyyri Brünnhilde nukkuu syvässä unessa maagisen tuliympyrän sisällä. Valkyyriassa Nibelungit eivät olleet läsnä, mutta Alberichin kirous aiheutti Siegmundin kuoleman.

Nimihenkilön rooli on eräs oopperakirjallisuuden vaativimpia, sillä Siegfried on näyttämöllä lähes koko ajan. Viimeiset 45 minuuttia hänen tulee vielä laulaa täysipainoisesti huikea rakkausduetto. Hänen äänityyppinsä onkin aiheellisesti nimetty Heldentenoriksi (sankaritenoriksi).

Teoksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittaessaan librettoa Richard Wagner oli antanut teoksen nimeksi Nuori Siegfried. Vuonna 1852 hän laajensi librettoaan siten, että Siegfried sopi paremmin kokonaisuuteen. Samalla hän nimesi kaksi viimeistä osaa uudestaan ja näin syntyi teoksen lopullinen nimi Siegfried. Vuosina 1855 – 1857 hän sävelsi Siegfriediä ja sai valmiiksi II näytöksen. Työ jatkui vasta 12 vuotta myöhemmin. Wagner kirjoitti kolmannen näytöksen vuonna 1869 asuessaan maanpaossa Tribschenissä Lüzernissa. Kesäkuussa 1869 Wagnerin tuleva vaimo Cosima von Bülow synnytti pariskunnan yhteisen pojan. Poika nimettiin Siegfriediksi ja Richard Wagner piirsi Cosiman päiväkirjaan juuri lopettamansa sävellyksen loppusäkeet leuchtende Liebe, lachender Tod.

Vuonna 1870 Wagner hyödynsi Siegfried-oopperaansa säveltämällä Siegfried-idyllin vaimolleen Cosimalle syntymäpäivälahjaksi (Reinheits-Motiv). Bayreuthin musiikkijuhlilla vuonna 1876 Siegfriedin esitystä siirrettiin päivällä eteenpäin, koska Wandererin esittäjä Franz Benz sanoi äänensä olevan käheä. Esitys pidettiin keskiviikkona 16. elokuuta1876.

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siegfried – nuori ja rohkea mies; sankari, joka ei tunne pelkoa, Siegmundin ja Sieglinden poika (sankaritenori)
  • Mime – Alberich kääpiön veli, Siegfriedin kasvattaja (buffotenori)
  • Wanderer – ylijumala Wotan naamioituneena Kulkijaksi, jumalista mahtavin, valon jumala, sopimusten suojelija (bassobaritoni)
  • Alberich – Nibelungien herra, Sormuksen takoja (bassobaritoni)
  • Fafner – jättiläinen muuttuneena lohikäärmeeksi (basso)
  • Erda – maan jumalatar, oraakkeli, ikiäiti, Nornien ja Brünnhilden äiti (altto)
  • Metsän lintu – kertoo Siegfriedille Brünnhildestä ja johtaa hänen luo (sopraano)
  • Brünnhilde – valkyyri, Wotanin ja Erdan tytär, Siegfriedin rakastettu (Wagner-sopraano)

Ensi-iltamiehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika: Tarunomainen

Paikka: Luola metsässä / Synkkä metsä / Karu alue vuoren juurella / Brünnhilden kallion huippu

Kesto: I näytös 80 min, II näytös 80 min, III näytös 80 min. Yht. n. 4 tuntia.

Lyhyt juoniseloste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vorspiel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegfriedin alkusoitto ("Vorspiel") kuvaa Mimen juonittelua. Se alkaa Mietiskelyn motiivilla ja saavuttaa huippunsa Sormuksen motiivissa. Sormus on Mimen vuosia kestäneen juonittelun palkkio.

1. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alberich kääpiön veli Mime kuvittelee olevansa turvassa ylijumala Wotanilta ja Alberichilta luolassaan. Hän takoo miekkaa. Onnistuessaan liittämään Nothung-miekan palaset yhteen, hän saisi Sormuksen ja muut Nibelungin aarteet. Sitten hän tappaisi Siegfriedin ja hallitsisi Valhallan jumalia. Siegfried saapuu metsästä karhun kanssa ja särkee jälleen kerran Mimen takoman miekan. Mime mairittelee Siegfriediä ja kertoo, kuinka on kasvattanut tämän. Siegfried epäilee, koska hän ei ole Mimen näköinen. Siegfried pakottaa Mimen kertomaan äidistään Sieglindestä ja todisteeksi Mime joutuu näyttämään Nothung-miekan kappaleet. Siegfried kehottaa Mimeä takomaan palat kunnon aseeksi, jonka jälkeen hän vapautuisi Mimestä iäksi.

2. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegfried (Heinrich Gudehus) takoo Notungin.

Mimen yksinpuhelin keskeyttää Wandereriksi (kulkija) naamioitunut Wotan. Wanderer haastaa Mimen kysymys/vastaus -kisaan, jossa panttina on kummankin pää. Mime kysyy, mitkä rodut asuvat maan uumenissa, maan päällä ja taivaassa. Wanderer vastaa oikein ja musiikkina soi kunkin motiivit. Mime osaa vastata kahteen Wandererin kysymykseen: Mikä rotu on Wotanille rakkain ja millä miekalla lohikäärmeeksi muuntautunut Fafner jättiläinen tulee tappaa. Sen sijaan kolmanteen kysymykseen: Kuka pystyy takomaan Notungin, ei Mime tiedä vastausta. Wanderer vastaa, että vain se, joka ei tunne pelkoa. Hän lähtee ja jättää Mimen pään kohtalon pelottoman sankarin päätettäväksi.

3. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mime pelkää nyt kaikkia. Samassa Siegfried palaa metsästä ja tiukkaa, onko miekka jo taottu? Mime muistaa Wandererin sanat ja sanoo Siegfriedille, että tämän tulee oppia vielä yksi asia; pelko. Siegfried haluaa oppia pelon ja Mime kuvailee kauhulla lohikäärme Fafneria. Se ei tee mitään vaikutusta nuorukaiseen. Ennen lähtöään oppimaan pelkoa, Siegfried haluaa itselleen Nothung-miekan. Hän takoo Mimen ihmetykseksi Nothungin palaset yhteen ja samanaikaisesti Mime keittää myrkkyä. Siegfried huutaa riemusta, nostaa miekan ja käden heilautuksella halkaisee alasimen kahtia.

II näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vorspiel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen näytös alkaa synkän uhkaavalla alkusoitolla, jossa Wagner kuvaa hienosti synkkää saksalaista metsää.

1. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alberich vahtii Fafnerin luolan Kadeluolan edustalla. Wanderer saapuu kertomaan kohta saapuvasta Sormuksesta ja aarteista tietämättömästä sankarista, joka tappaa Fafnerin. Wanderer herättää Fafnerin. Alberich himoitsee sormusta itselleen vallan takia.

2. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegfried ja Mime saapuvat. Mime yrittää opettaa pelkoa. Siegfried on tyytymätön oppituntiin ja ajaa Mimen pois.

Siegfried makaa lehmuksen alla ja katsoo oksistoon isäänsä miettien. Upea Waldweben (Metsän kuiskina) soi orkesterista. Siegfried yrittää kuvitella äitiään ja haltioituu metsän äänistä (hyönteisten surina, lintujen laulu, oksien värinä). Hän toivoo ymmärtävänsä laulavaa lintua. Siegfried tekee pillin yrittäen kutsua lintuja sekä puhaltaa siihen. Kun vastausta ei tule, hän ottaa torvensa ja puhaltaa siihen. Lohikäärme Fafner tulee luolasta. Alkaa taistelu ja Siegfried upottaa miekan Fafnerin sydämeen. Kuollessaan Fafner varoittaa Mimestä. Siegfriedin sormiin on tullut verta. Näin hän saa kyvyn ymmärtää laulavaa lintua. Lintu kertoo Siegfriedille luolassa olevista Sormuksesta ja Tarnhelm-kypärästä. Siegfried poistuu luolaan.

3. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mime tulee ja katselee kuollutta Fafneria. Alberich tulee myös paikalle ja Nibelung-veljekset kinastelevat keskenään.

Siegfried tulee ulos luolasta pidellen kädessään Sormusta ja Tarnhelm-kypärää. Lintu varoittaa Siegfriediä Mimestä. Sigfried on saanut myös kyvyn kuulla, mitä Mime ajattelee. Nuori Wälsung Siegfried tappaa Mimen, koska hänen tarjoamassaan juomassa on myrkkyä.

Siegfried lepää taas lehmuksen alla toivoen itselleen ystävää. Lintu kertoo tulen ympäröivällä kivellä nukkuvasta neidosta. Lintu opastaa Siegfriedin vuoren luo.

III näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vorspiel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas näytöksen alkusoitto rakentuu motiiveista Valkyyrioiden ratsastus, Jumalten tuho, Sopimus, Erda ja Kohtalo.

1. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskyisenä yönä Wotan etsii esiäiti Erdaa, joka nouseekin syvyyksistä. Wotan haluaa nyt selvittää maailman kohtalon ja Erda käskee kysymään Nornilta, miten kohtalon pyörän voisi pysäyttää. Wotanille Siegfried on viimeinen toivo ja hän on jo päättänyt Jumalten tuhosta. Maailman herruus siirtyisi Siegfriedille ja Brünnhildelle. Wotan päästää Erdan ja tämä vetäytyy takaisin ikiuneen.

2. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegfried saapuu linnun johdattamana paikalle. Wotan pysäyttää hänet ja kyselee. Kaksi sukupolvea eivät kuitenkaan ymmärrä toisiaan ja syntyneessä taistelussa Siegfried rikkoo yhdellä iskulla Wotanin riimukeihään. Wotan kokoaa keihään palaset ja katoaa Valhallaan. Siegfried seisoo maagisen tulikehän reunalla.

3. kohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegfried puhaltaa torveen ja kävelee tulimeren läpi. Hän näkee kivellä nukkuvan hahmon ja ratsun. Siegfriedin näkee naisen ensimmäistä kertaa ja kuvittelee omituisen tunteen olevan pelkoa. Siegfried herättää valkyyri Brünnhilden suudelmalla. Upea rakkausduetto päättyy hurmioituvasti Leuchtende Liebe, Lachender Tod ("säteilevä rakkaus, nauramme kuolemalle").

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nibelungin sormus
Reininkulta | Valkyyria | Siegfried | Jumalten tuho