Nianånin vesistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsin päävesistöalueet
Nianån pikatein sillan äärellä talvella 2018.

Nianånin vesistö (ruots. Nianåns avrinningsområde, vesistöaluetunnus 46) muodostuu Pohjanlahden Selkämereen laskevan Nianånin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 197 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa.[1]

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Nianån, jonka pituus on 40 kilometriä. Joki laskee Itämereen alle 0,1 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[2][3][4][a]

Vesistön valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nianånin vesistö sijaitsee kahden suuren vesistön Ljunganin vesistön (tunnus 42) ja Ljusnanin vesistön (tunnus 48) välissä, jossa on viisi pientä päävesistöä. Nianånin vesistö on niistä pienin. Se jääkin pohjoispuolella sijaitsevan Delångersånin vesistön (tunnus 45) ja sen länsipuolella sijaitsevan Ljusnanin vesistön väliin. Nianånin vesistön kaakkoispuolella ja sen joensuun ympäristössä on mereen laskevien ojien ja purojen pieniä valuma-alueita, joiden yhteispinta-ala on suurempi kuin Nianånin vesistö itse.[1]

Valuma-alueen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (62,2 %), turve (6,6 %), kalliomaa (17 %), hiekka ja sora (4,1 %), multamaa (2,1 %), savimaa (1,1 %) ja jäätikköjokijäänteet (0,6 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (88,1 %), soita ja kosteikkoja (2,1 %), viljelymaita (2,1 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,3 %) sekä joutomaita (1,2 %). Näiden lisäksi on 6,4 % vesistöjä.[5]

Virtaamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nianånin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2012)

SMHI on julkaissut tilastossaan Nianånin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2012. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 2,34 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 11,1 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 0,49 m³/s [5]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 2,2 m³/s ja keskiylivirtaama (MHQ) on 13 m³/s [4]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 16,2 m³/s on mitattu toukokuussa 1986 ja pienin 0,2 m³/s viimeksi vuonna 2007. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulva kestäisi huhtikuusta kesäkuuhun ja sen huippu ajoittuisi toukokuulle.[3]

Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 11 patoa. Vesistössä on yksi vesivoimalaitos Sofieholm, joka tuottaa sähköä 0,6 megawattin teholla noin 2,0 gigawattituntia vuodessa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Nianån.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 15.12.2020 (ruotsiksi)
  2. Nianånin alajuoksu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 5.3.2021. (ruotsiksi)
  3. a b Nianån (SE683293-156676) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 5.3.2021. (ruotsiksi)
  4. a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 2487–2488, viitattu 15.12.2020 (ruotsiksi)
  5. a b Nianånin vesistö (Excel-lomake nro 14700), Vattenwebb, SMHI, viitattu 1.1.2021 (ruotsiksi)
  6. Kuhlins, Leif: Nianån, vattenkraft.info, viitattu 28.12.2020 (ruotsiksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Nianån
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.