Nabucco

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee oopperaa Nabucco on myös kaasuputkihanke.
Nabucco
alkuperäinen nimi Nabuccodonosor

Dramma lirico in quattro parti

säveltäjä Giuseppe Verdi
libretto Temistocle Solera
pohjautuu Auguste Anicet-Bourgeousin ja Francis Cornuen draamaan Nabuchodonosor
tyylilaji opera seria
esityskieli italia
kantaesitys 9. maaliskuuta 1842
paikka Teatro alla Scala, Milano
aikajana Verdin oopperoista
Un giorno di Regno
1840
Nabucco
1842
I Lombardi alla crociata
1843

Nabucco on Giuseppe Verdin ooppera vuodelta 1842.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nabucco oli Verdin kolmas ooppera. Nabuccosta muodostui Risorgimenton (Italian kansallisen vapautuksen) symboli. Ooppera oli menestys heti alusta alkaen. Italialaiset tunnistivat heti alistetun kansan piilomerkityksen, ja ensi-iltayleisö halusi kuulla uudestaan heprealaisten orjien kuoron Va pensiero. Esityksen saamat runsaat aplodit olivat protesti Pohjois-Italian itävaltalaisille vallanpitäjille, koska yleensä kaikki mielenosoitukset olivat siellä kiellettyjä.

Teoksen syntyvaiheista kerrotaan, että Temistocle Solera toi libreton Verdille. Verdi ei ollut innostunut aiheesta, mutta vei käsikirjoituksen kotiinsa ja heitti sen pöydälle. Käsikirjoitus avautui kohdasta Va pensiero sull'ali dorate. Verdi kiinnostui, sillä se muistutti hänelle niin läheisen Raamatun tekstiä. Samana yönä hän luki libreton kolme kertaa ja sen jälkeen osasi sen ulkoa. Oopperan alkuperäinen nimi oli Nabucodonosor, joka myöhemmin ly­hennettiin kätevämpään muotoon Nabucco.

Tarina kertoo juutalaisten vankeudesta Babyloniassa. Ooppera tapahtuu aluksi Jerusalemissa ja myöhemmin Babyloniassa Nebukadressar II:n hallinnon aikana (605–562 eaa). Nebukadressar hävitti Salomonin temppelin vuonna 586 eaa ja vei juutalaiset pakkotyöhön Babyloniaan. Oopperan näytöksil­lä on myös omat nimensä. I näytös on Jerusalem, II Uskoton, III Profetia ja IV Hajonnut jumalankuva.

Oopperan ensi-ilta oli Milanon Teatro alla Scalassa 9. maaliskuuta 1842. Tunnetuin kohtaus on heprealaisten kuoron laulama Va, pensiero, sull'ali dorate. Tätä Verdin kolmatta oopperaa pidetään erinomaisen onnistuneena ja se kuuluu jatkuvasti oopperatalojen ja suurten kapellimestareiden ohjelmistoon.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikista Verdin oopperoista Nabuccon teho on eniten riippuvainen erin­omaisesta kuorosta. Kuoro edustaa kansan ääntä ja sen voi sanoa olevan yksi roolihahmoista. Merkittävää on kuorojen unisonisuus. Kummallakin osapuolella on myös kaksi marssia. Hymnit, marssit, kuorot ja iso orkesteri tekivät 1840-luvulla suuren vaikutuksen. Teoksessa ovat suuret roolit bassolle, baritonille ja dramaattiselle sopraanolle. Abigaillen vaativan roolin Verdi loi tulevalle toiselle vaimolleen Giuseppina Strepponille. Hänestä tuli ensimmäinen Abigaille laulaessaan osan ensi-illassa.

Tunnetut aariat, duetto ja kuorokohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Ben io t`invenni ja Anch`io dischiuso un giorno" - Abigaille II näyt
  • "Tu sul labbro" - Zaccaria II näyt
  • "Chi parlare ardisce" - Nabucco ja Abigaille III näyt
  • "Va pensiero, sull`ali dorate" - Kuoro III näyt

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Abigaille, oletettu Nabuccon vanhin tytär - sopraano
  • Fenena, Nabuccon tytär - mezzosopraano
  • Ismaele, Jerusalemin kuninkaan veljenpoika - tenori
  • Nabucco, Babylonian kuningas - baritoni
  • Zaccaria, Jerusalemin ylipappi - basso
  • Mies- ja naiskuorot

Sivuroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika: 586-585 Eaa Paikka: Jerusalem ja Babylon

Kesto: I näytös 45’, II näytös 30’, III näytös 27’ ja IV näytös 25’). Yhteensä n. 2h 10 min

Lyhyt juoniseloste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkusoitto

Alkusoitossa esitetään oopperan kaikki tärkeät teemat.

I Näytös – JERUSALEM

Jerusalemin Salomonin temppelissä on kauhu ja epäjärjestys. Kuoro (papit, naiset ja Jerusalemin asukkaat) rukoilevat Herraa suojelelemaan heitä Babylonian Nabuccolta. Israelilaisten ylipappi Zaccaria tuo mukanaan Nabuccon vangitun tyttären Fenenan. Aariassaan Sperate, o figli (Olkaa luottavaisella mielellä lap­set) hän uskoo Fenenan olevan turva babylonialai­sia vastaan. D`Egitto là sui lidi (Egyptin rannoilla) Zaccaria kehottaa luottamaan Jumalaan.

Ismael tuo tiedon Nabuccon lähestymisestä ja Zaccaria kehottaa vielä vastarintaan. Fenena jää Ismaelen huomaan kun Zaccaria lähtee kokoamaan väkeä kaupungin ja temppelin puolustamiseksi Come notte a sol fulgente (Kuten yö ennen loistavaa aurinkoa). Ismael on rakastanut Fenenaa siitä lähtien kun hän oli Israelin edustajana Babylonias­sa. Siellä Fenena pelasti hänet vankilasta. Nyt Ismael vuorostaan on päättänyt vapauttaa hänet.

Heidän pakonsa estää temppeliin saapuva Nabuccon oletettu tytär Abigaille. Abigaille rakastaa myös Ismaelia Io t`amava (Rakastin Sinua). Abigaille voi säästää heprealaiset jos Ismael tunnustaisi rakastavansa Abigaillea. Fenena sanoo uskovansa heprealaisten Jumalan ja Ismael kieltäytyy rakastamasta Abigail­lea.

Nabucco ratsastaa temppeliin. Zaccaria uhkaa tapaa Fenenan jos Nabucco häpäisee pyhän paikan. Nabucco pilkkaa juutalaisia Tremin gl’insani (Hullut vaviskoon vihani edessä). Nabucco käskee kaikkien polvistua ja Zac­caria nostaa tikarinsa iskuun. Ismael estää Fenenan tapon. Nabucco määrää temppelin tuhottavaksi finaalissa. Mio furor, non più costretto (Vihaani en pysty pi­dättelemään enää hetkeäkään).

II Näytös - USKOTON

1. kohtaus (kuninkaallisen palatsin huoneisto Babyloniassa)

Heprealaiset ovat vankeudessa Babyloniassa, Fenena hallitsee Nabuccon ollessa sotaretkellä. Abigaille löytää pergamentin, jonka mukaan hän on orjan tytär. Fenena on hänen rakkautensa ja vallan tiellä. Abigaille kuvaa vallan haluaan Ben io t`invenni (Onnellinen tapaus, että löysin) ja Anch`io dischiuso un giorno (Minä myös kerran avasin sydämeni) hän muistaa olleensa joskus myötätun­toinen kärsiviä kohtaan.

Baalin ylipappi ilmoittaa Abigaillelle Fenenan vapauttavan vankeja. Ylipappi on jo levittänyt hu­hua Nabuccon kuolemasta ja Abigaille voisi astua valtaistuimelle. Abigaille Salgo già del trono aurato (Nyt astun valtaistuimelle) iloitsee voitonriemuisena Fenenan joutuvan anelemaan häneltä suosiota.

2. kohtaus (halli palatsissa)

Zaccaria rukoilee Jumalan apua Tu sul labbro (Profeettojen huulilta). Rukouksen jälkeen hän lähtee käännyttä­mään Fenenan. Papit hyljeksivät Ismaelia Il maledetto non ha fratelli (Kirotulla ei ole veljiä) koska hän esti Fenenan tappamisen Salomonin temppelissä. Fenena on kastettu ja Abdallo kertoo Nabuccon kuoleman ja Abigail­len valtaannousun. Abigaille tulee Baalin ylipapin kanssa vaati­maan kruunua Fenenalta. Kuolleeksi luultu Nabucco tulee yllättäin heidän väliinsä ja laittaa kruunun omaan päähänsä. Nabucco kiroaa sekä Baalin että heprealaisten Jumalan ja julistaa itsensä Jumalaksi. Kaikkien tulee polvistua hänen eteensä. Ukkonen jyrähtää ja kruunu putoaa, Nabuccosta on tullut mielipuoli. Zac­caria julistaa taivaan antaneen rangaistuksen ja Abigaille laittaa voitonriemuisena kruunun päähänsä.

III Näytös – PROFETIA

1. kohtaus (Babylonian riippuvat puutarhat)

Baalin ylipappi pyytää Abigaillea allekirjoittamaan Fenenan ja heprealaisten teloitusmääräyksen. Mieleltään järkkynyt Nabucco tuodaan sisään ja alkaa hieno duetto kuninkaan ja oletetun tyttären välillä Chi parlare ardisce (Kuka uskaltaa puhua). Nabucco on vihainen kun näkee Abigaillen valtaistuimel­la. Abigaille ojentaa heprealaisten kuolemantuomion, jonka Nabucco allekirjoittaa. Sitten hän tajuaa myös lähettävänsä Fenenan kuolemaan. Nabucco etsii Abigaillen syntymätodistusta, Abigaille näyttää ja repii sen. Nabucco, suuri sotapäällikkö, huomaa olevansa tyttärensä vanki ja anoo nöyränä armoa Fenenalle. Abigaille on voimansa ja kostonhimonsa tunnossa.

2. kohtaus (Eufratin rannalla)

Heprealaiset unelmoivat kaukaisesta kotimaastaan Va pensiero, sull`ali dorate (Lennä aatos nyt kultaisin siivin). Zaccaria valaa uskoa heprealaisiin Del futuro del buio (Tulevaisuuden hämärässä näen­). Hänen ennustuksensa mukaan Babylonia tuhoutuu.

IV Näytös - HAJONNUT JUMALANKUVA

1. kohtaus (huoneisto palatsissa)

Nabucco herää painajaisesta vankilassa ja kuulee kansan huutavan kuolemaa Fenenalle. Hän ei tajua olinpaikkaansa ja kutsuu sotilai­taan sekä pyytää hevostaan. Ikkunasta hän näkee teloitussaattu­een, jossa Fenena on mukana. Nabucco rukoilee juutalaisten Juma­laa Dio di Giuda (Juutalaisten Jumala) ja lupaa rakentaa uudel­leen Jerusalemin temppelin. Rukous ja usko palauttavat Nabuccon ennalleen. Abdallo tulee vapauttamaan Nabuccon.

2. kohtaus (Babylonian riippuvat puutarhat)

Fenena ja heprealaiset ovat mestauspai­kalla. Fenena rukous valmistautuessa Oh, dischiuso è il firmamento (Oi taivaan­kansi on avautunut). Paikalle saapunut Nabucco estää teloituksen ja käskee tuhoamaan Baalin kuvan vapauttamaan heprealaiset. Nabucco kehottaa kaikkia kiittämään Jumalaa. Immenso Jeovha (Kaikkivaltias Jumala). Itsensä myrkyttänyt Abigaille saapuu Su me...mo­rente...esanime (Minulle...kuolen...pyörryn). Hän pyytää Fenenalta anteeksi ja Nabuccoa suojelemaan rakastavaisia. Ennen kuolemaansa Abigaille rukoilee Jumalalta armahdusta ja kuolee. Ooppera päättyy Zaccarian julistukseen Nabuccolle: Servendo a Jeovha, Sarai de` regi il re! (Jumalan palvelija, Sinä olet oleva kuningasten kuningas!).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]