Moisei Uritski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moisei Uritski.

Moisei Solomonovitš Uritski (ven. Моисе́й Соломо́нович Ури́цкий; 187330. elokuuta 1918) oli venäläinen vallankumouksellinen.

Uritski syntyi Kiovan läänin Tšerkasyssa juutalaisen kauppiaan perheeseen. Vuonna 1897 hän valmistui Kiovan yliopiston juridisesta tiedekunnasta.

Vallankumoukselliseen liikkeeseen Uritski liittyi 1890-luvun alussa. Vuonna 1898 hänestä tuli Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen jäsen. Vuonna 1899 Uritski karkotettiin Jakutiaan. Vuoden 1903 jälkeen hänestä tuli menševikki. Vuoden 1905 vallankumoukseen hän osallistui Pietarissa ja Krasnojarskissa. Vuonna 1906 karkotettiin Vologdaan ja myöhemmin Arkangelin lääniin. Vuonna 1914 muutti ulkomaille.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Uritski palasi Venäjälle ja liittyi bolševikkipuolueeseen. Elokuussa 1917 hänet valittiin puolueen keskuskomitean jäseneksi ja maaliskuussa 1918 keskuskomitean kandidaattijäseneksi. Uritski oli yksi lokakuun vallankumouksen johtajista. Sen jälkeen hän toimi ulkoministeriön ja perustuslakia säätävän kokouksen järjestämiskomitean komissaarina. Helmikuussa 1918 Uritski nimitettiin Pietarin vallankumouksen puolustuskomitean jäseneksi. Maaliskuussa hänestä tuli Pietarin tšekan puheenjohtaja.[1]

30. elokuuta 1918 juutalainen sosialistivallankumouksellinen Leonid Kannegiser ampui Uritskin Pietarin sisäasiain kansankomissariaatin rakennuksen aulassa. Hänet on haudattu Pietarin Mars-kentälle. Neuvostoliitossa Uritskin mukaan nimettiin asutuskeskuksia, katuja ja muita kohteita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsilopedija, tom 27, s. 78. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1977.