Moisei Ginzburg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Moisei Ginzburg 1920-luvulla.
Ginzburgin suunnittelema Narkomfinin asuintalo Moskovassa vuonna 2007.

Moisei Jakovlevitš Ginzburg (ven. Моисе́й Я́ковлевич Ги́нзбург, 4. kesäkuuta 1892 Minsk7. tammikuuta 1946 Moskova) oli neuvostoliittolainen arkkitehti ja yksi venäläisen konstruktivismin johtohahmoista.

Moisei Ginzburg syntyi arkkitehdin perheeseen. Hän valmistui Milanon taideakatemiasta vuonna 1914 ja Riian polyteknisen instituutin arkkitehtuurin tiedekunnasta vuonna 1917. Vuosina 1917–1921 hän asui Krimillä ja asettui sitten Moskovaan, jossa hän opetti Vhutemasissa ja siviili-insinööri-instituutissa (nykyinen Moskovan teknillinen valtionyliopisto). Ginzburg oli perustamassa nykyarkkitehtien yhdistystä OSA:aa vuonna 1925 ja toimi Sovremennaja arhitektura (”Nykyarkkitehtuuri”) -lehden päätoimittajana vuosina 1926–1930.[1]

Lukuisten artikkeleidensa ja kirjojensa ansiosta Ginzburgista tuli yksi venäläisten konstruktivistien johtajista ja suuntauksen tärkein teoreetikko. Arkkitehtuurin tavoitteena oli hänen mukaansa tuotannon ja arkielämän rationalisointi. Esimerkkejä uudenlaisista yhteisöllistä elämäntapaa luomaan tarkoitetuista asuintaloista ovat Ginzburgin johdolla rakennetut Malaja Bronnaja -kadun (1926) ja Novinski-bulevardin (1928–1930) kommuunitalot Moskovassa.[1] Arkkitehdin muita tämän kauden töitä ovat Mahatškalan neuvostojen talon rakennussuunnitelma (1926) ja hallituksen talo Almatyssä (1930).[2]

Vuonna 1928 Ginzburgista tuli Venäjän SFNT:n rakennuskomitean tyyppiosaston ja vuonna 1929 Venäjän gosplanin asutusosaston johtaja. Vuonna 1930 hän suunnitteli yhdessä Mihail Barštšin kanssa puutarhakaupungin, jonka tavoitteena oli Moskovan asutuksen hajauttaminen.[1] Samaan aikaan hän laati toteuttamatta jääneet Ufan teollisuusalueen ja Krimin etelärannikon rakennussuunnitelmat.[2]

Vuodesta 1934 lähtien Ginzburg johti moniosaisen arkkitehtuurin historiateoksen toimittamista.[1] Vuosina 1935–1937 Kislovodskiin rakennettiin hänen suunnittelemansa Ordžonikidzelle nimetty parantola.[2] Vuonna 1939 hänet valittiin Neuvostoliiton arkkitehtuuriakatemian jäseneksi.[3] Arkkitehdin viimeiset Kislovodskiin ja Oreandaan suunnittelemat parantolat valmistuivat hänen kuolemansa jälkeen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 13.11.2010. (venäjäksi)
  2. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 6, s. 530. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1971.
  3. Entsiklopedija ”Moskva” slovari.yandex.ru. Viitattu 13.11.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ritm v arhitekture. Moskva, 1923.
  • Stil i epoha. Moskva, 1924.
  • Žilištše. Moskva, 1934.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Han-Magomedov, S.O. Moisei Ginzburg. Moskva: Arhitektura-S, 2007.