Mitsubishi Ki-30
| Mitsubishi Ki-30 | |
|---|---|
 Mitsubishi Ki-30 "Ann" |
|
| Tyyppi | kevyt pommikone |
| Alkuperämaa |
 Japani |
| Valmistaja | Mitsubishi |
| Ensilento | 28. helmikuuta 1937 Kagamigahara |
| Esitelty | tammikuu 1938 |
| Pääkäyttäjät | Keisarillisen Japanin armeijan ilmavoimat, Thaimaan kuninkaalliset ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 704 |
| Valmistusvuodet | 1938–1941 |
| Muunnelmat | Mitsubishi Ki-51 "Sonia" |
Mitsubishi Ki-30 (jap. 九七式軽爆撃機, Kyunana-shiki keibakugekiki Armeijan tyyppi 97 kevyt pommikone) oli Mitsubishin suunnittelema ja valmistama yksimoottorinen kevyt pommikone toisessa maailmansodassa, jolle liittoutuneet antoivat raportointinimen Ann. Se oli ensimmäinen japanilainen kevyt pommikone, jossa oli ilmajäähdytteinen kaksirivinen rivimoottori, säädettävä kolmilapainen metallipotkuri, rungon sisällä oleva pommikuilu ja jaetut siivekkeet. Sen ura oli kuitenkin ristiriitainen käyttö alkoi Kiinan rintamalla, missä ei ollut merkittävää hävittäjätorjuntaa, mutta Tyynellämerellä kohdatessaan liittoutuneiden hävittäjiä kone osoittautui haavoittuvaksi. Kone oli kuitenkin helppo lentää ja ylläpitää.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvun puolivälissä keisarillisen Japanin armeija aloitti kunnianhimoisen laajennus- ja modernisointisuunnitelman, jossa oli tarkoitus hankkia uusia Japanissa tuotettuja lentokoneita. Keväällä 1936 esiteltiin prototyypit uusista hävittäjistä, raskaista pommikoneista ja tiedustelukoneista, mikä johti Nakajima Ki-27, Mitsubishi Ki-21 ja Mitsubishi Ki-15 tuotantoon. Siten ainoastaan armeijan ilmavoimien keveiden pommikoneiden Kawasaki Ki-3:n ja Mitsubishi Ki-2:n korvaava konemalli jäi uupumaan. Armeijan esikunta määräsi toukokuussa 1936 sekä Mitsubishin että Kawasakin (Kawasaki Ki-32[1]) toimittamaan kaksi prototyyppiä uudeksi koneeksi joulukuuhun mennessä. Koneiden vaatimuksiksi esitettiin[2]:
- maksiminopeus 3 000 metrin korkeudessa 400 km/h
- toimintakorkeus 2 000-4 000 metriä
- nousunopeus 3000 metriin 8 minuuttia
- Yksimoottorisen koneen moottorina tuli olla 825 hevosvoiman Mitsubishi Ha-6, 850 hevosvoiman Nakajima Ha-5 tai 850 hevosvoiman Kawasaki Ha-9-IIb
- normaali pommikuorman tuli olla 300 kg ja maksimi kuorman 450 kg
- aseistuksena tuli olla eteenpäin ampuva kiinteä konekivääri ja taakse ampuva liikuteltava konekivääri
- kyky 60 asteen syöksyyn
- kahden hengen miehistö
- paino kuormattuna ei saa ylittää 3 200 kg
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eversti Komamuran valvonnassa insinöörit Kawano, Ohki ja Mizuno suunnittelivat uuden pommikoneen, jossa oli sisään vedettävät laskutelineet. Tuulitunnelikokeissa tehtyjen havaintojen perusteella päätettiin, että voitaisiin käyttää kiinteitä muotosuojin varustettuja laskutelineitä. Kokeiden perusteella saavutettu nopeusetu ei ollut perusteltua koneen massan lisääntyessä ja rakenteen monimutkaistuessa. Suunnitteluryhmä valitsi myös keskelle runkoa asennetun laskusiivekkein varustetun siiven, mikä mahdollisti rungon sisään sijoitettavan pommikuilun. Koelentäjä Yamaguchi teki 28. helmikuuta 1937 Kagamigaharassa Mitsubishi Ha-6 moottorilla varustetulla ensimmäisellä prototyypillä ensilennon. Toisella Nakajiman Ha-5 moottorilla varustetulla prototyypillä tehtiin ensilento maaliskuussa. Vaikka hieman liian painavat koneet valmistuivat kaksi kuukautta annetun aikataulun jälkeen, ne täyttivät muut annetut vaatimukset muun muassa maksiminopeus oli 4000 metrissä 423 km/h.[2]
Kuusitoista koesarjan konetta, jotka oli varustettu Nakajima Ha-5 KAI -moottorein valmistui tammikuuhun 1938 mennessä. Niiden aiemmin vasempaan rengaskoteloon sijoitettu eteenpäin ampuva konekivääri oli siirretty siipeen ja muotosuojasta oli poistettu ulompi osa, mikä mahdollisti toimimisen mutaiselta kentältä. Tähän oli päädytty lokakuussa 1937 järjestettyjen koelentojen tukoksena. Koneilla testattiin myös suksia toukokuussa 1939.[2]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsinainen tuotanto alkoi maaliskuussa 1938 Mitsubishin Nagoyan tehtaalla, missä valmistuivat 618 tuotantosarjan konetta huhtikuuhun 1940 mennessä. Lisäksi valmisti Tachikawa Dai-Ichi Rikugun Kokusho (Armeijan 1. varikko) Tachikawassa 69 lentokonetta.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koneita toimitettiin 6., 16., 31., 32., 35. ja 90. sentaille sekä 82. ja 87. dokuritsu hiko chutaille. Konetyypin käyttö alkoi 1938 Kiinassa, missä se osoittautui erääksi toimintavarmimmaksi lentokoneeksi. Tappiot olivat vähäisiä, koska operaatiot tapahtuivat Nakajima Ki-27 hävittäjien toiminta-alueella. Tyynenmeren sodan alettua koneet osallistuivat Filippiinien valtaukseen liittoutuneiden ilmavoimien häädön jälkeen, mutta konetyypin tappiot kasvoivat nopeasti liittoutuneiden hävittäjätorjuntaa kohdatessaan. Konetyyppi siirrettiin koulutuskäyttöön ja osa koneista luovutettiin Thaimaan kuninkaallisille ilmavoimille, joka aloitti niiden käytön tammikuussa 1941 Ranskan Indokiinassa olevia joukkoja vastaan. Lopulta sodan lopulla konetyyppi siirrettiin itsemurhaoperaatioihin kuten monet muutkin käytöstä poistetut konetyypit.[2]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: Francillon 1979: s. 167-168.
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Pituus: 10,34 m
- Kärkiväli: 14,55 m
- Korkeus: 3,645 m
- Siipipinta-ala: 30,58 m²
- Tyhjäpaino: 2 230 kg
- Lentopaino: 3 322 kg
- Voimalaite: 1 × Mitsubishi Ha-6
- Potkuri: kolmelapainen
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 432 km/h
- Matkalentonopeus: 380 km/h
- Nousukyky: 10 min 36 s m/s 5000 m
- Siipikuormitus: 108,6 kg/m²
Aseistus
2 × 7,7 mm tyypin 89 konekivääriä
max 400 kg pommikuorma
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- René J. Francillon: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mitsubishi Ki-30 Wikimedia Commonsissa
