Miekkavalkku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miekkavalkku
Miekkavalkku
Miekkavalkku
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Alaheimo: Epidendroideae
Tribus: Neottieae
Alatribus: Limodorinae
Suku: Valkut Cephalanthera
Laji: longifolia
Kaksiosainen nimi
Cephalanthera longifolia
(L.) Fritsch,1888
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Miekkavalkku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Miekkavalkku Commonsissa

Miekkavalkku (Cephalanthera longifolia) on Euroopassa ja Aasian vuoristoseuduilla tavattava näyttävän valkokukkainen, monivuotinen kämmekkälaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalkun kukkia.

Miekkavalkku kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Varsi on kalju, tanakka ja 6–10-lehtinen. Vuoroittain varressa olevat lehdet ovat 9–15 cm pitkiä ja suikeita. Laji onkin saanut nimensä miekkamaisista lehdistään. Kukinto on harsu tähkä, jossa on 5–20 valkeaa suurta kellomaista, lähes liljamaista kukkaa. Kukkien tukilehdet ovat tavallisesti sikiäintä lyhempiä. Kukan huuli on tylppä ja sen harjumaiset kohoumat ovat keltaiset. Sikiäin on kalju. Miekkavalkku kukkii kesä-heinäkuussa, mutta kukinta on epäsäännöllistä.[1][2]

Miekkavalkulla on pitkä, mutkikas juurakko, joka elää symbioosissa sienen kanssa juurisienen kanssa. Juurakossa on kahdenlaisia juuria: suuria, ruokavarastoina toimivia sienirihmattomia juuria sekä ohuita, sienirihmallisia ravinnonottojuuria.[3]

Kasvin pölyttäjinä toimivat pääasiassa Halicus ja Andrena -sukujen maamehiläisiä. Hyönteiset hämääntyvät kukkien huulten keltaisista kohoumista, joita ne pitävät heteinä. Miekkavalkun kukissa ei kuitenkaan ole mettä ja ne ovat myös tuoksuttomia.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalkkua tavataan lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Lisäksi laji kasvaa Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Kaukasuksella ja Aasian vuoristoissa Kiinaan saakka. Itämeren piirissä miekkavalkkua tavataan rannikoilla Ahvenanmaan korkeudelle saakka. Suomessa lajia tavataan vain Ahvenanmaalla.[4] Siellä laji on kuitenkin rauhoitettu. Suurimmat esiintymät kasvavat Hammarlandissa ja Lemlandissa. Parhaimmillaan yhdessä esiintymästä on laskettu yli 10 000 miekkavalkkua.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miekkavalkku on kalkinsuosija, mutta muuten sen kasvupaikkavaatimukset ovat väljät. Sitä tavataan lehdoista, lehtoniityiltä, kuusikoista, kalliojäkäliköistä, tienvarsilta ja hylätyiltä pelloilta. Vaikka laji on metsäkasvi, se hyötyy usein ihmisen muuttamasta ympäristöstä. Miekkavalkku on kadonnut monilta kasvupaikoiltaan. Lajin esiintymispaikoista vain harvat ovat suojelualueilla, mutta lajilla ei kuitenkaan Suomessa ole toistaiseksi suurempia uhkatekijöitä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
  • Ranta, Pertti: Miekkavalkku. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 116–117.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Luontoportti: Miekkavalkku Viitattu 25.9.2011
  • Pinkka, lajintuntemuksen oppimisympäristö: Miekkavalkku Viitattu 25.9.2011

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 497.
  2. a b c Ranta 1997, s. 116–117.
  3. a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 34.
  4. Kasviatlas 2008: Miekkavalkun levinneisyys Suomessa Viitattu 25.9.2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]