Michael Cimino
Michael Cimino (3. helmikuuta 1939 New York – 2. heinäkuuta 2016[1]) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja. Hän tuli kuuluisaksi elokuvalla Kauriinmetsästäjä (1978).
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michael Ciminon synnyinpäiväksi annetaan useimmiten 3. helmikuuta 1939. Synnyinajasta on kuitenkin ristiriitaista tietoa, kuten monista muistakin Cimimon elämän yksityiskohdista.[2] Hän kuitenkin syntyi New Yorkissa ja kasvoi Long Islandilla. Hänen isänsä oli musiikkituottaja ja äitinsä vaatesuunnittelija.[3]
Cimino aloitti yliopistouransa Michiganin osavaltionyliopistossa, mutta opiskeli myöhemmin maalaustaidetta, arkkitehtuuria ja taidehistoriaa Yalen yliopistossa.[3] Maisteriksi hän valmistui Yalesta 1963 pääaineenaan maalaustaide.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mainosohjaajsta elokuvaohjaajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cimino aloitti uransa New Yorkissa mainosohjaajana ja teki mainoksia useille suurille yrityksille, kuten United Airlinesille ja PepsiColle.[3]
Cimino jätti mainosalan 1970-luvulla ja muutti vuonna 1971 Los Angelesiin toimimaan käsikirjoittajana. Hän pääsi käsikirjoittamaan tieteiselokuvaa Hiljainen pako (1972) ja Clint Eastwoodin toista Likainen Harry -elokuvaa Magnum .44 (1973). Eastwood vaikuttui Ciminon työstä ja antoi tälle ohjattavaksi buddy-elokuvan Rajut kaverit (1974). Se menestyi hyvin elokuvateattereissa, ja Jeff Bridges oli siitä ehdolla parhaan miessivuosan Oscariin.[2]
Uran huipulta pohjalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ciminon toinen elokuva oli hänen läpimurtonsa Kauriinmetsästäjä, josta hän voitti parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon. Itse elokuva palkittiin parhaana elokuvana.[3] Kauriinmetsästäjä oli ensimmäinen ison budjetin elokuva, joka käsitteli Vietnamin sotaa.[4] Se kuvasi aihettaan sekä sotatantereella että kotirintamalla.[2]
Cimino itse viittasi välillä siihen, että elokuva perustui hänen omiin kokemuksiinsa tai tarinoihin, joita hän kuuli Vietnamissa 1968. Cimino ei kuitenkaan sotilasuransa aikana ollut rintamalla, vaan hän vietti kuuden kuukauden ajan reservijoukoissa.[2]
Cimino sai Kauriinmetsästäjien menestyksen jälkeen United Artists -studiolta vapaat kädet seuraavaan elokuvaansa. Vuoden 1892 Johnsonin piirikunnan sotaa, jossa olivat vastakkain karjanomistajat ja eurooppalaiset uudisasukkaat, käsitellyt elokuva sai nimen Portti ikuisuuteen. Sen tuotanto venyi pahoin, ja lopulta se valmistui 11 kuukautta myöhässä. Sen budjetti paisui 44 miljoonaan dollariin, vaikka siihen oli alkujaan varattu 11,5 miljoonaa.[3]
Portti ikuisuuteen sai ensi-iltansa vuoden 1980 lopulla, ja kriitikot lyttäsivät sen heti. Elokuvaa esitettiin ensin 219 minuuttia pitkänä, mutta siitä leikattiin nopeasti 70 minuuttia lyhyempi versio. Portti ikuisuuteen oli taloudellinen katastrofi, ja se oli osaltaan aiheuttamassa United Artistisin kaatumista. Yhtiö myytiin MGM:lle 1981.[3]
Viimeiset elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cimino vetäytyi epäonnistuneen Portti ikuisuuteen -elokuvan jälkeen hetkeksi pois alalta. Hän palasi lopulta 1985, jolloin hän ohjasi rikoselokuvan Lohikäärmeen vuosi. Sitä syytettiin kielteisten aasialais-amerikkalaisten stereotypioiden levittämisestä. Ciminon kolme viimeistä elokuvaa, Sisilialainen (1987), Epätoivon tunnit (1990) ja Sunchaser – viimeinen matka (1996) jäivät vähälle huomiolle.[3]
Cimino kirjoitti vuonna 2001 romaanin Big Jane ja teki myöhemmin yhteistyötä Francesca Pollockin kanssa kirjaan Conversations en miroir.[2] Cimino ohjasi vielä lyhytelokuvan Cannesin elokuvajuhlien 60-vuotissynttäreitä muistamaan tehtyyn antologiaan To Each His Own Cinema.[5]
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cimino pysytteli poissa julkisuudesta viimeisinä vuosinaan, ja hänen agenttinsa kuvasi häntä ”Hollywoodin Howard Hughesiksi”. Cimino kävi myös useissa kauneusleikkauksissa, jotka muuttivat selvästi hänen ulkonäköään. Muuttuneet piirteet nostivat huhuja mahdollisesta sukupuolenvaihdosleikkauksesta, jonka Cimino kuitenkin tyrmäsi.[3][2]
Cimino kuoli heinäkuussa 2016 kotonaan Los Angelesissa.[3]
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cimino suosi maisema- ja miljöökuvia mahdollisimman laajalla kulmalla. Jotkut kriitikot ovat moittineet Ciminoa liiallisesta kauniiden kuvien maalailusta kerronnan edistämisen sijasta.[6] Hänen ohjaustyyliään on verrattu Stanley Kubrickiin, vaikka heidän elokuvansa eivät ole keskenään kovinkaan samanlaisia.lähde?
Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rajut kaverit (1974)
- Kauriinmetsästäjä (1978)
- Portti ikuisuuteen (1981)
- Lohikäärmeen vuosi (1985)
- Sisilialainen (1987)
- Epätoivon tunnit (1990)
- Sunchaser – viimeinen matka (1996)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Deer Hunter film director Michael Cimino dies BBC News. 3.7.2016. Viitattu 3.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Gray, Tim: Michael Cimino, ‘Deer Hunter’ and ‘Heaven’s Gate’ Director, Dies at 77 Variety. 2.7.2016. Variety Media, LLC. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Gilbey, Ryan: Michael Cimino obituary The Guardian. 4.7.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Alanen, Antti: Elokuvantekijät, s. 131. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-20533-3.
- ↑ Itzkoff, Dave: Michael Cimino, Director of ‘The Deer Hunter’ and ‘Heaven’s Gate,’ Dies at 77 NYTimes.com. 2.7.2016. The New York Times Company. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 188. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2015). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michael Cimino Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Cimino-teemakokonaisuus, Filmihullu 2/2013.
| ||||||||||||||||||
