Metyylitrioktyyliammoniumkloridi
| Metyylitrioktyyliammoniumkloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCCCCCCC[N+](C)(CCCCCCCC)CCCCCCCC.[Cl-][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C25H54NCl |
| Moolimassa | 404,142 g/mol |
| Sulamispiste | −20 °C |
| Kiehumispiste | 225 °C |
| Tiheys | 0,884 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Metyylitrioktyyliammoniumkloridi eli Aliquat 336 (C25H54NCl) on kvaternäärisiin ammoniumuoloihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää faasinsiirtokatalyyttinä ja eräiden metallien uutossa.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa metyylitrioktyyliammoniumkloridi on väritöntä nestettä. Yhdiste liukenee veteen ja moniin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin sekä useisiin hiilivetyihin muun muassa halogenoituihin, aromaattisiin ja alifaattisiin hiilivetyihin.[2]
Metyylitrioktyyliammoniumkloridia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä faasinsiirtokatalyyttinä[2][3], esimerkiksi halogenoitaessa alkeeneja vetyhalogenidien vesiliuosten avulla[4]. Metyylitrioktyyliammoniumkloridi on hyvin aktiivinen faasinsiirtokatalyytti, mutta sen käytön huonona puolena on se, että se täytyy usein poistaa tuotteen joukosta tislaamalla. Laboratoriomittakaavassa voidaan käyttää myös adsorptiota.[3] Metyylitrioktyyliammoniumkloridia voidaan käyttää uuttamaan metalli-ioneja vesiliuoksesta orgaaniseen faasiin. Uuttuvia ioneja ovat muun muassa sinkki-, kadmium-, rauta-, renium-, koboltti- ja nikkeli-ionit.[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Methyltrioctylammonium chloride – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 11.12.2015.
- ↑ a b c Mary Ellen Bos: Methyltrioctylammonium Chloride–Alkali, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 11.12.2015
- ↑ a b Marc Halpern: Phase-Transfer Catalysis, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 11.12.2015
- ↑ John C. Gilbert, Stephen F. Martin: Experimental Organic Chemistry, s. 361. Cengage Learning, 2010. ISBN 978-1439049143. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Antonia Perez De Los Rios,Francisco Jose Hernandez Fernandez: Ionic Liquids in Separation Technology, s. 160. Elsevier, 2014. ISBN 9780444632579. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Vladimir S Kislik I: Solvent Extraction, s. 248. Elsevier, 2011. ISBN 9780444537799. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.12.2015). (englanniksi)