Metsälitukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metsälitukka
Cardamine flexuosa eF.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Litukat Cardamine
Laji: flexuosa
Kaksiosainen nimi
Cardamine flexuosa
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Metsälitukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Metsälitukka Commonsissa

Metsälitukka (Cardamine flexuosa syn. Cardamine sylvatica) on Euroopassa kasvava kaksi- tai monivuotinen ristikukkaiskasvi. Suomessa laji on uhanalainen ja se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsälitukan varsi on usein siksakmutkilla ja kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kasvin maata vasten oleva tyviruusuke on epäselvä ja vähälehtinen. Varsilehdet ovat parilehdykkäiset, ja lehdykät ovat soikeita tai munuaismaisia. Metsälitukka kukkii kesä-heinäkuussa pienin valkoisin kukin. Kukkien kuihduttua kasvavat pötkömäiset hedelmät eli lidut, joista tulee vajaa kolme senttiä pitkiä ja millin leveitä.[2] Metsälitukka muistuttaa läheisesti lähisukulaisiaan purolitukkaa (C. amara), luhtalitukkaa (C. pratensis) ja mäkilitukkaa (C. hirsuta). Lajeja on vaikea erottaa toisistaan varsinkin kukinta-ajan ulkopuolella.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsälitukan päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta läpi Keski- ja Etelä-Euroopan aina Länsi-Venäjälle saakka. Pohjoisessa lajia tavataan yleisesti Ruotsissa ja Norjassa, jossa sitä tavataan jopa napapiirin pohjoispuolella.[3][4] Laji on levinnyt alkuperäisen alueensa ulkopuolelle Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja monille alueille Aasiassa.[5]

Suomessa metsälitukkaa kasvaa harvinaisena pääasiassa Etelä-Suomessa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen lajia on löydetty myös muutamilta paikoilta Keski-Suomesta, Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Pohjanmaalta. Suomessa metsälitukka elää levinneisyytensä koillisella äärirajalla. Laji on jääkauden jälkeisen lämpökauden aikainen relikti. Metsälitukka on myös yleinen kasvihuoneiden rikkakasvi.[3][6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsälitukka kasvaa monenlaisilla alustoilla, mutta niiden pitää olla joko kosteita tai märkiä.[5] Suomessa metsälitukkaa tavataan lähteiköissä, puronvarsilla sekä kosteissa lehdoissa. Laji ei kestä maan jäätymistä talvella, joten kasvupaikan pitää pysyä vuoden ympäri sulana. Se hyötyy vedenpinnan vaihteluiden synnyttämistä paljaan maan laikuista ja pienestä maanpinnan rikkoontumisesta. Suomessa metsälitukan pahin uhka on kasvupaikkojen kuivattaminen ojittamalla sekä vedenotto.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ryttäri, Terhi: Metsälitukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina . Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 91.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 4.8.2008.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 175.
  3. a b c d Ryttäri 1997, s. 91.
  4. Anderberg, Arne: Cardamine flexuosa (levinneisyyskartat) Den virtuella floran: Skogsbräsma. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.8.2008. (ruotsiksi)
  5. a b Anderberg, Arne: Cardamine flexuosa (levinneisyyskartat) The Global Invasive Species Database. 2.6.2010. Invasive Species Specialist Group. Viitattu 10.5.2012. (ruotsiksi)
  6. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2008: kartat (Hakuavain: metsälitukka) Kasviatlas 2008. 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 3.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]