Metsäkastikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metsäkastikka
Calamagrostis.arundinacea.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Kastikat Calamagrostis
Laji: arundinacea
Kaksiosainen nimi
Calamagrostis arundinacea
(L.) Roth
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Metsäkastikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Metsäkastikka Commonsissa

Metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) on Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa laajalle levinnyt tuuhea heinäkasvi. Suomessa laji on yleinen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkastikka on voimakaskasvuinen heinä, joka kasvaa suurina mättäinä. Se kasvaa 80–150 cm korkeaksi, ja säilyy tuleentuneena pystyssä ainakin lumen tuloon asti. Korsi on kaksi- tai kolminivelinen ja haaraton. Lehti on 4–6 mm leveä, pehmeä, litteä ja päältä harvakarvainen. Lehden tupen ja lehtilavan rajakohta on alta keskisuonta lukuun ottamatta karvainen. Metsäkastikan kukinto on 10–20 cm pitkä, kapea röyhy. Röyhyn väri vaihtelee vaaleanvihreästä punertavan- tai sinertävänvihreään. Kaleet ovat 4–6 mm pitkiä mutta keskenään eripituisia. Helpeet ovat kaleita hieman lyhyempiä. Vihne ulottuu hieman kaleitten kärjen ulkopuolelle ja on kuivana polvekas. Metsäkastikka kukkii heinäkuussa.[1]

Metsäkastikka lisääntyy suvullisesti ja on tuulipölytteinen. Se leviää myös rönsyjen avulla.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkastikkaa tavataan laajalla alueella Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Venäjällä Itä-Siperiaan asti. Laji on yleinen myös Kaukasuksella.[3] Suomessa metsäkastikkaa tavataan yleisesti OulunKemin korkeudelle saakka, joskin laji puuttuu lähes kokonaan Pohjanmaalta.[4] Laji on Suomen metsien toiseksi yleisin heinäkasvi metsälauhan (Deschampsia flexuosa) jälkeen.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkastikka viihtyy tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä, lehdoissa, kallionliepeillä ja kulo- ja hakkuuaukioilla.[1] Hakkuuaukioilla tiheät metsäkastikkakasvustot voivat haitata metsän uudistamista.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkastikan ja hietakastikan risteytys koristekastikka (Calamagrostis x acutiflora) on suosittu puutarhakasvi.[2] Entisaikaan metsäkastikan röyhyä on käytetty piipunrassina ainakin Ruotsissa, josta laji lienee saanut ruotsinkielisen nimensä piprör.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Vanha-Majamaa, Ilkka: Metsäkastikka. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 261.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 611.
  2. a b c d Vanha-Majamaa 2008, s. 261.
  3. a b Den virtuella floran (ruots.) Viitattu 16.6.2009.
  4. Kasviatlas 2008: Metsäkastikan levinneisyys Suomessa Viitattu 16.6.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]