Matthias Pintscher
Matthias Pintscher (s. 29. tammikuuta 1971 Marl) on saksalainen säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Pintscher opiskeli pianon-, lyömäsoitinten- ja viulunsoittoa sekä orkesterinjohtoa. Hän johti varhaisessa vaiheessa kaupunkinsa nuoriso-orkesteria. Hän teki vuonna 1988 opintomatkan Lontooseen ja opiskeli sitten sävellystä Giselher Kleben johdolla Detmoldin musiikkiyliopistossa. Hän tapasi Hans Werner Henzen vuonna 1990 ja opiskeli Manfred Trojahnin johdolla Düsseldorfissa vuosina 1992–1994.[1] Hän sai myös orkesterinjohdon opetusta Péter Eötvösiltä. Säveltämisen rooli hänen elämässään kasvoi tuolloin, ja pian hän jakoi aikansa tasapuolisesti orkesterinjohdon ja säveltämisen kesken. Hän suoritti opintoja Pierre Boulez'n johdolla ja alkoi saada kriittistä suosiota.[2]
Pintscher aloitti vuonna 2007 työn sävellysprofessorina Münchenin musiikki- ja teatteriyliopistossa, ja vuonna 2014 hänet nimitettiin sävellysprofessoriksi Juilliard Schooliin. Hän sai vuonna 2012 myös nimityksen Ensemble InterContemporainin musiikilliseksi johtajaksi, jona alkoi toimia kaudella 2013/2014. Pintscher on myös johtanut BBC:n sinfoniaorkesteria, Clevelandin orkesteria, Ensemble Contrechampsia, Klangforum Wieniä, Frankfurtin ooppera- ja museo-orkesteria, NDR:n Elbphilharmonie-orkesteria, Stuttgartin radion sinfoniaorkesteria, Saint Louisin sinfoniaorkesteria, Rotterdamin filharmonikkoja, Staatsoper Unter den Lindeniä[1], Orchestre de la Suisse Romandea ja Euroopan kamariorkesteria.[2] Hänellä on ollut useita residenssejä.[1] Hän pääsi johtamaan Beat Furrerin Violetter Schneen kantaesityksen tammikuussa 2019, ja kaudelle 2019–2020 hän otti vastuun Olga Neuwirthin Orlandon kantaesityksestä.[2]
Pintscherin tuotantoon säveltäjänä kuuluvat muiden muassa oopperat Thomas Chatterton (1994–1998) ja L'espace dernier (2004) sekä baletti Gesprungene Glocken (1992–1993, uusittu 2000). Teatraalisuus on esillä myös hänen soittimellisessa tuotannossaan. Runous ja kuvataiteet, kuten Alberto Giacomettin ja Arthur Rimbaud'n työt ovat vaikuttaneet vahvasti hänen työhönsä. Pintscher käyttää tyylistään nimitystä Sprachmusiken, jolla hän korostaa työn draamallisuutta ja äänen julistuksellista voimaa. Teosten kantaesittäjiin ovat kuuluneet Pierre Boulez, Christoph Eschenbach, Daniel Barenboim, Dietrich Henschel ja Zürichin Tonhalle-orkesteri.[1] Pintscherin sellokonserton Un Despertar kantaesitti Bostonin sinfoniaorkesterin solistina Alisa Weilerstein.[2] Pianokonserton Nur kantaesityksen solistina oli kaudella 2018/2019 Daniel Barenboim.[1]
Pintscherin teoksia on kustantanut Bärenreiter.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viralliset sivut (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
