Maria Schell
Sivulta puuttuu 
Maria Schell (alk. Margarete Schell, 15. tammikuuta 1926 Wien, Itävalta – 26. huhtikuuta 2005 Preitenegg, Carinthia) oli itävaltalainen näyttelijä. Hänen isänsä oli sveitsiläinen kirjailija ja äiti itävaltalainen näyttelijä. Hän oli myös näyttelijä Maximilian Schellin ja vähemmän tunnettujen näyttelijöiden Carl Schellin ja Immy (Immaculata) Schellin vanhempi sisar.
Schell oli päätähti muun muassa elokuvissa Mutta suurin kaikista (The Heart of the Matter, 1953), Ansa (Gervaise, 1956), Valkeat yöt (Le Notti Bianche, 1957), Karamazovin veljekset (The Brothers Karamazov, 1958), jossa hän näytteli Grushenkaa, Hirsipuu (The Hanging Tree, 1959), Cimarron (1960) sekä Superman - teräsmies (Superman: The Movie, 1978). Hänen vastanäyttelijöinään toimivat muun muassa Yul Brunner, Gary Cooper ja Marlon Brando. Schell oli vierailevana tähtenä televisiosarjan Vanha kettu kolmessa jaksossa. Hänen viimeinen julkinen esiintymisensä oli Maximilian Schellin dokumentin My Sister Maria ensi-illassa vuonna 2002. Maria Schell sai naispääosastaan elokuvassa Viimeinen silta ulkomaan Jussi-palkinnon vuonna 1955.[1]
Schell oli naimisissa kahdesti, ensin Horst Hächlerin ja myöhemmin Veit Relinin kanssa. Hänellä on toisesta avioliitostaan tytär, näyttelijä Marie Theres Kroetz-Relin (1966).
Korkean iän ja sairauden rasittama Maria Schell vietti erakkoelämää Kärntenissa Itävallan Alpeilla keuhkokuumeeseen kuolemiseensa, vuonna 2005, asti. Hänen kuolemansa jälkeen Maximilian Schell julkaisi lausunnon, jonka yhdessä osassa sanottiin: "Elämänsä loppua kohden hän kärsi hiljaa eikä kukaan kuullut hänen valitustaan. Ihailen häntä siitä syystä. Hänen kuolemansa saattoi olla hänelle pelastus. Mutta ei minulle. Hän on korvaamaton."
