Margarethe Cammermeyer
| Margarethe Cammermeyer | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1942 Oslo, Norja |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Yhdysvallat |
| Palvelusvuodet | 1961–1997 |
| Taistelut ja sodat | Vietnamin sota |
| Sotilasarvo | Eversti |
| Kunniamerkit | Bronze Star |
| Joukko-osasto | Washingtonin kansalliskaarti |
| Aiheesta muualla | |
| www.cammermeyer.com | |
Margarethe Cammermeyer (24. maaliskuuta 1942 Oslo, Norja) on entinen Washingtonin kansalliskaartin eversti ja homoaktivisti.
Varhainen elämä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cammermeyer syntyi Oslossa, Norjassa, ja hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1960. Vuonna 1961 Cammermeyer liittyi Yhdysvaltain maavoimien Army Student Nursing Program -ohjelmaan rahoittaakseen sairaanhoitajan opintonsa. Hän valmistui hoitotyön kandidaatiksi vuonna 1963 Marylandin yliopistosta.[1]
Valmistumisensa jälkeen hän ilmoittautui aktiiviseen palvelukseen ja suoritti maavoimien peruskoulutuksen Texasissa. Hän harjoitteli kuusi kuukautta maavoimien sairaalassa Georgian osavaltiossa, jonka jälkeen hänet sijoitettiin Nürnbergiin, Saksaan.[1]
Cammermeyer on myös suorittanut hoitotyön tohtorin tutkinnon Washingtonin yliopistossa.[1]
Ura ja aktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cammermeyer tapasi vänrikki Harvey Hawkenin Saksassa, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1965. Pari anoi siirtoa takaisin Yhdysvaltoihin, jonka he saivat seuraavana vuonna, mutta Vietnamin sodan kiihtyessä he päättivät lähteä vapaaehtoisina siihen mukaan. Harveyn lähtölupa evättiin, mutta Margarethe oli Vietnamissa 14 kuukautta Long Binhissä evakuointisairaalassa. Hän toimi ylihoitajana ensin lääketieteellisessä yksikössä ja sitten neurokirurgisella teho-osastolla. Myöhemmin Harvey saapui Vietnamiin, ja pari asui loppuajan yhdessä.[1]
Cammermeyerit palasivat palveluksensa jälkeen Vietnamista Yhdysvaltoihin ja muuttivat Seattleen, Washingtonin osavaltioon. Margarethe oli tullut raskaaksi ja armeijan ohjesäännön mukaan joutui eroamaan. Hän palasi reserviin vuonna 1972, kun ohjesäännön muutos salli naisten, joilla oli lapsia, palvella armeijassa. Cammermeyerit olivat 15 vuotta naimisissa ja saivat neljä poikaa, mutta he erosivat vuonna 1980.[1]
Eron jälkeen Cammermeyer meni töihin San Franciscon veteraanisairaalaan, jossa hän hoiti aivokasvainpotilaita. Vuonna 1986 hän muutti takaisin Washingtoniin ollakseen lähempänä perhettään, ja sai siirron maavoimista Washingtonin kansalliskaartiin. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin everstiksi ja hänestä tuli Washingtonin kansalliskaartin ylihoitaja.[1]
Erotuaan miehestään Cammermeyer ei ollut seksuaalisesti kiinnostunut miehistä. Vuonna 1988, 46-vuotiaana, hän tapasi Diane Divelbess -nimisen naisen, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa.[1]
Vuonna 1989 toistuvassa turvallisuusluokitushaastattelussa Cammermeyer kertoi olevansa lesbo, minkä johdosta kansalliskaarti aloitti prosessin vapauttaakseen hänet palveluksesta. Kesäkuun 11. päivänä 1992 hän sai kunniallisen eron, mutta Cammermeyer jätti siviilioikeuteen kanteen päätöstä vastaan. Kesäkuussa 1994 tuomari Thomas Zilly Seattlen käräjäoikeudesta päätti, että sekä hänen palveluksesta vapauttamisensa että homojen ja lesbojen kielto palvella armeijassa olivat Yhdysvaltain perustuslain vastaisia. Pentagon valitti päätöksestä, mutta vetoomustuomioistuin piti sen voimassa. Cammermeyer palasi kansalliskaartiin ja toimi siellä avoimesti lesbona eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1997.[1]
Eläkkeelle jäätyään Cammermeyer on toiminut aktivistina seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta, ja hän on kiertänyt puhumassa eri puolella Yhdysvaltoja.[2]Hän pyrki myös Yhdysvaltain kongressiin Washingtonin toisessa kongressipiirissä[1] demokraattien ehdokkaana vuonna 1997 mutta ei tullut valituksi.[3]
Kesäkuussa 2010 Cammermeyer valittiin Yhdysvaltain puolustusministerin perustamaan neuvoa-antavaan komiteaan naisten asepalveluksesta, joka vastaa Yhdysvaltain puolustusministeriölle.[4]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cammermeyer on korkea-arvoisin upseeri Yhdysvaltain armeijassa, joka on tunnustanut homoseksuaalisuutensa palveluksessa ollessaan.[1]
Cammermeyerin elämäntarinasta tehtiin Emmy-palkittu televisioelokuva Kunnian puolesta (engl. Serving in Silence) vuonna 1995,[2] jossa Glenn Close oli pääroolissa. Se perustui Cammermeyerin samannimiseen omaelämäkertaan.[1]
Vuonna 2012, kun samaa sukupuolta olevien avioliitto laillistettiin Washingtonin osavaltiossa, Cammermeyerista ja hänen vaimostaan Diane Divelbessistä tuli ensimmäinen samaa sukupuolta oleva pari, joka sai vihkimistodistuksen Islandin piirikunnassa.[5]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cammermeyer on saanut Bronze Star -ansiomitalin palveluksestaan Vietnamissa.[2]
Huhtikuussa 2011 Point Foundation antoi Cammermeyerille Point Legend Award -kunniakirjan.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Cammermeyer, Margarethe (b. 1942) GLBTQ - an encyclopedia of gay, lesbian, bisexual, transgender & queer culture. 2004. Arkistoitu 8.5.2013. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Colonel Margarethe Cammermeyer PlanetOut. 2005. Arkistoitu 21.11.2008. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Margarethe (Greta) Cammermeyer Matt and Andrej Koymansky's Famous GLTB People. 10.6.2004. Arkistoitu 29.8.2008. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)
- ↑ 2010 DACOWITS Committee Members Announced 2.6.2010. U.S. Department of Defense Office of the Assistant Secretary of Defense (Public Affairs). Arkistoitu 17.11.2014. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Burnett, Justin: Same-sex couples celebrate, wed on historic day in Island County South Whidbey Record. 9.12.2012. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Cohen, Cammermeyer Honored by Point Foundation advocate.com. 26.1.2011. Arkistoitu 30.1.2011. Viitattu 19.11.2019. (englanniksi)
| ||||||||||||||
