Magnesiumhydroksidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Magnesiumhydroksidi

Hydroxid hořečnatý.PNG

Tunnisteet
CAS-numero 1309-42-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava Mg(OH)2
Moolimassa 58,326 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia kiteistä jauhetta[1]
Sulamispiste 350 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 2,36 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 1,2 mg/100 ml

Magnesiumhydroksidi (Mg(OH)2) on magnesium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Luonnossa sitä tavataan mineraalina nimeltään brusiitti.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnesiumhydroksidi on kiinteää valkoista ainetta. Yhdiste liukenee veteen vain vähäisessä määrin ja tämän vuoksi magnesiumhydroksidiliuokset ovat vain lievästi emäksisiä. Niukka liukoisuus veteen johtuu yhdisteen suuresta hilaenergiasta. Liukenemistapahtuma on endoterminen reaktio eli se sitoo energiaa.[1][3]

Muiden hydroksidien tavoin magnesiumhydroksidi reagoi ilman hiilidioksidin kanssa muodostaen magnesiumkarbonaattia.[1]

Mg(OH)2 + CO2 → MgCO3 + H2O

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnesium­hydroksidia muodostuu, kun magnesiumoksidi reagoi veden kanssa. Yleensä sitä kuitenkin valmistetaan magnesiumsuolan ja emäksen, kuten natriumhydroksidin, välisellä reaktiolla, jossa niukkaliukoinen magnesiumhydroksidi saostuu. Näin sitä valmistetaan muuan muassa merivedestä ja magnesiummineraaleista.[1][3][4]

MgCl2(aq) + 2 NaOH(aq) → Mg(OH)2(s) + 2 NaCl(aq)

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteessä magnesiumhydroksidia käytetään vähentämään vatsan liikahappoisuutta. Tällöin sitä käytetään vesisuspensiona, jota nimitetään magnesiamaidoksi. Yhdistettä käytetään myös elintarvikkeissa happamuudensäätöaineena ja mineraalivesissä. Sen E-koodi on E 528.[5] Yhdistettä käytetään pH:n säätöön myös teollisuudessa. Toiseksi suurin magnesiumhydroksidin käyttökohde on muiden magnesiumyhdisteiden valmistus. Siitä tuotetaan myös metallista magnesiumia, ja sitä käytetään muoveissa ja muissa polymeereissä paloa estävänä aineena.[1][6][7][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 176. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b Magnesium hydroxide - Materila Safety Data Sheet JT Baker. Viitattu 12.2.2011. (englanniksi)
  3. a b Michael Clugston,Rosalind Flemming: Advanced Chemistry, s. 286. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0199146338. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.2.2011). (englanniksi)
  4. a b Deborah A. Kramer :Magnesium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.2.2011
  5. Lisäaineopas, s. 59 (61/82). Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, 4/2009. ISBN 978-952-225-034-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.11.2012).
  6. Risto Julkunen: 39. Ruoansulatuskanavan lääkkeet (PDF) Farmakologia ja Toksikologia. Medicina. Viitattu 12.2.2011.
  7. George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 375. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.2.2011). (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Magnesiumhydroksidi.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.