MIRV

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MIRV-järjestelmä yhdysvaltalaisessa LGM-30 Minuteman III -ohjuksessa.

MIRV (engl. Multiple Independently Targetable Reentry Vehicle, "monta itsenäisesti ohjattavaa paluukärkeä") on ballististen ohjusten asejärjestelmä, jossa ohjuksen kärjen sisäpuolella on useita räjähtäviä taistelukärkiä, jotka lentomatkan aikana laukaistaan kohteeseen ohjuksen "paluulaitteesta" (engl. Reentry Vehicle). MIRV-järjestelmä keksittiin alun perin kylmän sodan asevarustelukilpailussa. START II-sopimus kielsi MIRV-järjestelmän käytön mannertenvälisissä ICBM-ohjuksissa. Sitä vastoin sukellusveneistä laukaistavissa SLBM-ohjuksissa MIRV-taistelukärjet ovat edelleen sallittuja.

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MIRV-järjestelmässä ohjus ei ole tavanomaisista ballistisista ohjuksista poiketen varustettu yhdellä räjähtävällä taistelukärjellä, vaan ohjus on pelkkä kantoraketti eli "bussi" useille taistelukärjille, jotka on asennettu ohjuksen kärjen paluulaitteen sisäpuolelle. Jokaisessa taistelukärjessä on oma navigaatiolaitteistonsa, johon ohjelmoidaan maalin koordinaatit. Kun ohjus on laukaistu, moottorijärjestelmät sammuvat vuorotellen ja irtautuvat ohjuksesta, kunnes jäljellä on pelkkä kärki. Kärki jatkaa kohteeseen, kunnes se paljastaa paluulaitteensa taistelukärjet, joiden oma moottorijärjestelmä käynnistyy automaattisesti ja kuljettaa taistelukärjet maaliin. MIRV-järjestelmä on paljon tuhovoimaisempi kuin tavanomainen ydinohjus, koska monessa taistelukärjessä on yhteensä enemmän tulivoimaa kuin pelkässä yhdessä aseessa. Taistelukärjet voidaan ohjelmoida erillisiin maaleihin, joten yhdellä ohjuslaukaisulla voidaan tuhota useita kohteita samanaikaisesti. MIRV-järjestelmä on myös asevoimien ohjusarsenaalin kannalta käytännöllisempi vaihtoehto, koska monen maalin eliminointi ei vaadi useita ohjuslaukaisuja.

MIRV-järjestelmän ilmaantuminen 1970-luvulla muutti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välistä asevarustelua siten, että molemmat valtiot eivät enää yrittäneet valmistaa käyttöönsä valtavaa ydinohjusten arsenaalia, vaan pyrkivät aseistamaan yksittäiset ohjukset mahdollisimman suurella määrällä pienoistaistelukärkiä. MIRV-järjestelmä myös muutti kauhun tasapainon luonnetta, koska useilla taistelukärjillä varustetun ohjuksen laukaisu olisi aiheuttanut enemmän tuhoja ja molemmat valtiot alkoivat panostaa uusien ohjustorjuntajärjestelmien kehittämiseen. Sekä yhdysvaltalaiset että neuvostoliittolaiset huomasivat MIRV-järjestelmässä uudenlaisen tavan kiertää molempien valtioiden allekirjoittaman SALT II -sopimuksen vaatimat aserajoitukset, koska sopimus asetti rajan ydinohjusten määrälle, mutta taistelukärkien määrää ei oltu erikseen kielletty sopimuksessa. Yhdysvaltain laivasto asensi ydinsukellusveneiden SLBM-ohjuksiin MIRV-järjestelmät, minkä seurauksena ydinsukellusveneiden strateginen merkitys kylmässä sodassa muuttui olennaisemmaksi ja mannertenvälisten ICBM-ohjusten merkitys vaihtui ensisijaisesta ydinohjusten tyypistä toissijaiseksi.

Yksityiskohtaiset tekniset tiedot MIRV-järjestelmien toiminnasta on pidetty sotilassalaisuuksina, joten ohjuksen toiminnasta ei ole tarkkoja tietoja, vaikka perustiedot laukaisun eri vaiheista on julkistettu. Oletuksen mukaan ohjukset suunnistavat lennon aikana maaleihinsa syöttämällä ohjelmoidut koordinaattinsa tiedustelusatelliitteihin, koska tehokkaaman navigaatiolaitteiston asentaminen pienoiskokoiseen taistelukärkeen vaatisi tilaa aseen räjähtävältä ydinkärjeltä. Taistelukärkien moottorijärjestelmistä ja osumatarkkuudesta on myös olemassa ristiriitaisia ja epäluotettavia tietoja. On väitetty, että kantoraketissa olisi myös harhautuslaitteita ohjustorjuntajärjestelmien hämäämiseksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MIRV.