Mäkkylän kummitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mäkkylän kummitus on vuoden 1946 lopulla vajaan kuukauden ajan yksittäiseen taloon keskittynyt selittämättä jäänyt poltergeist-ilmiö. Ilmiö sai suomalaisessa lehdistössä suurta huomiota.

Ilmiöt alkoivat 10. lokakuuta vuonna 1946 Mäkkylässä nykyisellä Helsingin ja Espoon rajalla. Konstaapeli August Heinosen taloon suuntautui pari viikkoa kivien heittelyä. Kivisade ajoittui illan hämärtyessä aina kello 22 saakka.

Kivisade loppui ja pari päivää oli aivan rauhallista, kunnes 21. lokakuuta talon sisätiloissa alkoi esineiden lentely itsestään. Asukkaat todistivat muun muassa kukkaruukun putoavan pöydältä, uunin luukkujen avautuvan sisältöjen lentäessä ulos ja silitysraudan lentävän ilman poikki.

Lehdet kirjoittivat ilmiöistä ensimmäisen kerran 26. lokakuuta. Talon ympärille kertyi juttujen tuomana väkeä, joka aiheutti levottomuuksia. He syyttivät asukkaita Mustan Raamatun lukijoiksi, ja August Heinosta lyötiin. Ilmiöille kertyi enemmän todistajia. Muiden muassa sähköasentajat näkivät sulakkeiden irtoavan sulaketaulusta.

Kritiikki ja todenperäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi selvitti kummittelua alusta alkaen. Leppävaaran poliisiasemalta oli jopa kymmenen poliisia etsimässä kivien heittelijää löytämättä syyllistä. Kivien heittelyä oli poliisinkin mukaan tapahtunut, mutta esineiden lentelyn sisätiloissa se katsoi olevan sensaationhakuista liioittelua. Samoin, kenenkään poliisimiehen ei myönnetty nähneen lentelyä tai uskoneen sen todenperäisyyteen.

Mäkkylän kummituksen sanotaan lopettaneen kummittelunsa kuukauden vaihteessa.

Tapahtumien aikaan poliisina Leppävaarassa toiminut Reino Lindfors on myöhemmin paljastanut pojalleen Mäkkylän kummituksen olleen huijausta. Reino oli kertonut asiasta pojalleen vuonna 1996. Kun poliisit olivat ympäröineet talon, hieman yli 20-vuotias mies oli tilaisuuden tullen kaivanut taskustaan kiviä ja kivisade alkoi tämän jälkeen. Kun poliisi sai miehen kiinni itse teossa, ei kummitteluja talossa enää havaittu. Asiasta ei tuolloin tehty sen suurempaa numeroa.lähde?

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tikkala, Heikki: Olevaisen yöpuoli: Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia, s. 128-131. Kuopio: H. Tikkala, 1993. ISBN 952-90-4679-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]