Lyijyhohde

Lyijyhohde
Lyijyhohdetta Kansasista, Yhdysvalloista
Luokka	Mineraali
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava	PbS
Molekyylipaino	239,27 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri	Harmaa, tummanharmaa
Asu	Kuutiollisia kiteitä, myös massiivinen
Kidejärjestelmä	Kuutiollinen
Lohkeavuus	Etevä
Murros	Lähes simpukkamainen
Kovuus Mohsin asteikolla	2,5
Tiheys	7,58 g/cm3
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet	Isotrooppinen
Kiilto	Metallikiilto
Ultravioletti fluoresenssi	Ei ole
Viiru	Harmaa, tummanharmaa
Läpinäkyvyys	Ei läpinäkyvä
Lähteet

Lyijyhohde eli galeniitti on yleinen lyijysulfidimineraali (kemiallinen kaava: PbS, lyijysulfidi). Lyijyhohde on tärkeimpiä lyijymalmeja sen suuren lyijypitoisuuden, helpon jalostettavuuden ja esiintyvyyden ansiosta. Lyijyhohdetta löytyy kaikkialta maailmasta.

Lyijyhohde ja muut lyijymalmit ovat myös tärkeitä hopean lähteitä, koska ne sisältävät hivenaineena paljon hopeaa.

Esiintyminen

Lyijyhohde esiintyy aggregaatteina (geol. termi) kalsiitin ja kvartsin kanssa, usein myös sinkkivälkkeen sekä kupari- ja rikkikiisun kanssa. Kupari kuitenkin helppo rikastaa louheesta.^selvennä

Vihannin sinkkikaivos oli yksi Suomen lyijyhohdelouhoksista.

Ominaisuudet

Lyijyhohteen tunnistaa siitä, että se lohkeaa kuutiopintoja myöten. Lyijyhohde ei ole magneettinen.

Lyijyhohteen ensimmäisiä käyttökohteita oli kosmetiikka, jo muinaiset egyptiläiset käyttivät sitä kajaalina silmien rajaukseen. Sitä on käytetty väriaineissa myöhemminkin, mutta lyijyn myrkyllisyys on rajoittanut sen käyttöä kosmetiikassa.

Lyijyhohdetta käytettiin myös kidekoneiden kiteen eli diodin osana, jossa lyijyhohteen ja ohuen metallikärjen rajapinta toimi schottky-diodin tapaan.^lähde?

Aiheesta muualla

• Geologia.fi: Lyijyhohde
• Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie: Retkeilijän kiviopas, sivu 15-16, Lyijyhohde, Geologian tutkimuskeskus (pdf)