Lustraatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lustraatio on monissa Itä-Euroopan maissa vuoden 1989–1991 kommunistihallintojen vallasta poistumisen jälkeinen puhdistus, jossa entisten kommunistien ja etenkin salaisen poliisin ilmiantajien pääsyä poliittisiin johtotehtäviin tai virkamiesasemiin rajoitetaan.

Termi tarkoittaa alun perin eräitä antiikin Kreikan ja Rooman puhdistautumismenoja.

Eriasteisia lustraatiolakeja on säädetty Tšekkoslovakiassa, Unkarissa, Albaniassa, Bulgariassa, Baltian maissa, Puolassa, Romaniassa, Ukrainassa ja Venäjällä. Eri maissa määräyksissä on kuitenkin huomattavia eroja, lievimmillään ne ovat Unkarissa, Ukrainassa ja Venäjällä, kun taas Puolassa, Tšekissä ja Romaniassa laeilla on ollut merkittäviä seurauksia. Vuoteen 1996 mennessä Valko-Venäjällä ja Keski-Aasian tasavalloissa ei ollut säädetty tällaisia lakeja.

Puolassa vuodettiin tammikuun 2005 lopulla noin 240 000 nimeä sisältävä lista tiedustelupalvelun yhteyshenkilöistä Internetiin ja listalla olleet joutuivat julkisen paheksunnan kohteeksi. Kuitenkin tiedustelupalvelut pitivät "mappia" kaikista henkilöistä, joilta oli, ehkä jopa heidän tietämättäänkin, saatu melko vähäpätöisiä suullisia tietoja. Puolan "Kansakunnan muistin instituutti" (IPN) saattoi myöntää tutkinnan jälkeen hakijalle sivullisen kärsijän paperit ja siten puhdistaa hänen maineensa.

Yhteyksistä salaiseen palveluun tuli syksyn 2005 vaalien vaalikamppailun keskeinen teema. Kun konservatiivinen Laki- ja oikeus voitti parlamentin ja presidentinvaalit, säädettiin tiukka laki, joka laajensi lustraatiovaatimukset paitsi valtion virkoja koskevaksi, myös yliopistojen henkilökuntaa, journalisteja ja lakimiehiä koskevaksi. Näihin ammatteihin haluavan on allekirjoitettava vakuutus, että he eivät ole olleet tiedustelupalvelun ilmiantajia. Väärästä vakuutuksesta voi seurata jopa kymmenvuotinen este ammattiin pääsylle.[1] Epäilyt tiedustelupalvelu- ja kommunistiyhteyksistä estivät myös Stanisław Wielgusin nimityksen Varsovan arkkipiispaksi tammikuussa 2007. Hän sai matkustaa vaihto-opiskelijaksi Müncheniin ilmoittautumalla salaisen palvelun tiedonantajaksi.[2]

Romaniassa konservatiivipuolueen johtaja Dan Voiculescu joutui eroamaan 2006 Călin Popescu-Tăriceanun hallituksesta kun hänen paljastettiin olleen yhteistyössä Securitaten kanssa. Alun perin tapahtuneen taustalla oli pääministerin pyrkimys savustaa presidentti Traian Băsescu virastaan. Suosittu entinen kulttuuriministeri Mona Muscă ajoi voimakkaasti lustraatiota, mutta sitten paljastettiin että Securitate värväsi hänet 1977 pitämään silmällä ulkomaisia opiskelijoita, joille hän opetti romaniaa. Hänet erotettiin liberaalipuolueesta, jossa hän oli noussut Popescu-Tăriceanun kilpailijaksi.

Unkarissa pääministeri Péter Medgyessy paljastettiin kesällä 2002 entiseksi salaisen poliisin agentiksi. Hän sai kuitenkin selvitettyä tekonsa asemansa vaatimuksilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]