Luolakahlaaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luolakahlaaja
Reiherläufer.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Luolakahlaajat
Dromadidae
Suku: Dromas
Paykull, 1805[2]
Laji: ardeola
Kaksiosainen nimi
Dromas ardeola
Paykull, 1805
Levinneisyyskartta
Dromas ardeola map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Luolakahlaaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Luolakahlaaja Commonsissa

Luolakahlaaja eli rapukurmitsa (Dromas ardeola) on mustavalkoinen, erikoinen kahlaaja. Se on oman sukunsa ja heimonsa (Dromadidae) ainoa laji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 33-36 cm, josta nokkaa 5-6 cm, siipien kärkiväli 75-78 cm ja paino 248-325 g. Naaras on kookkaampi. Pääosin valkoinen höyhenpuku, jossa musta selkä ja mustat siipisulat. Koivet ovat pitkät, harmaat. Nokka on pään pituinen, tukeva, väriltään tummanharmaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Luolakahlaaja on heimonsa ja sukunsa ainoa laji. Sen taksonominen asema on aina ollut epäselvä ja monet tutkijat sijoittaisivat sen ennemmin lokkeihin tai ruokkeihin.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtenäinen pesimäalue Persianlahden pohjoisrannikolla, erillispopulaatioita Intian valtameren rannikoilla ja saarilla sekä paikoin Somaliassa, Keniassa ja Tansaniassa. Maailman populaation koko on 60 000–80 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Pääosin muuttolintu, joka talvehtii muun muassa Intiassa, Madagaskarilla ja Afrikan sekä Etelä-Aasian rannikoilla ja saarilla. Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtamerien rannikot ja rannikon läheiset saaret. Vaatii vuorovesirantoja, ja viihtyy etenkin koralliriutoilla, mutarannoilla, laguuneissa ja suola-altailla. Pesimäaikana se elää hiekkaisilla riutoilla ja dyyneillä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luolakahlaajalla on kahlaajista poikkeava pesimätapa: se kaivaa pesäkolon tai -luolan hiekkamaahan, tai käyttää vanhaa koloa. Laji pesii suurissa yhdyskunnissa, joissa voi olla jopa 1500 paria. Munia on yleensä vain 1, joskus 2. Se on valkoinen ja linnun kokoon nähden suuri. Haudonta-aika ja sukupuolten rooli siinä on huonosti tutkittu, mutta ilmeisesti naaras hoitaa ainakin pääosan haudonnasta. Poikanen pysyy pesässä useita päiviä kuoriutumisen jälkeen ja emot tuovat sille ruokaa, mikä on myös poikkeuksellista kahlaajalle. Poikanen pysyy emojen seurassa usein seuraavaan kevääseen saakka, ja emot voivat ruokkia sitä syksyn ja talven mittaan.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääasiallisena ravintona ovat ravut, joita meluisat parvet etsivät luodeveden aikaan mutarannoilta ympäri vuorokauden. Vahvalla nokallaan se rikoo ravun kuoren ja nielaisee pienet ravut kokonaisina. Isot ravut se pilkkoo pienemmiksi palasiksi. Syö myös muita äyriäisiä, nilviäisiä, matoja ja muita selkärangattomia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Dromas ardeola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 17.10.2013. (englanniksi)
  2. ITIS Luettu 28.5.2011 (englanniksi)