Luhtasirkkunen
| Luhtasirkkunen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkkulit Passerellidae |
| Suku: | Kosteikkosirkkuset Ammospiza |
| Laji: | leconteii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ammospiza leconteii |
|
| Synonyymit | |
|
Ammodramus leconteii |
|
| Katso myös | |
Luhtasirkkunen (Ammospiza leconteii) on Pohjois-Amerikassa elävä sirkkuleihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtasirkkunen on kooltaan noin 12 cm ja on yksi pienimmistä Pohjois-Amerikassa tavattavista heimonsa jäsenistä. Luhtasirkkusen paras tuntomerkki on sen kasvojen oranssinruskea väritys. Vaaleassa selässä on leveitä tummanruskeita raitoja. Rinta on väriltään kellertävä ja siinä on tummempia pystyraitoja. Perä on oranssinruskea. Pyrstö on lajilla lyhyt.[2][3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtasirkkunen pesii Kanadan keskiosissa erityisesti Albertan provinssissa. Kanadassa levinneisyys ulottuu lännessä Brittiläisen Kolumbian ja idässä Québeciin asti. Yhdysvalloissa lajia tavataan pesivänä Minnesotan, Wisconsinin ja Michiganin osavaltioissa. Talveksi laji muuttaa Yhdysvaltain kaakkoisosiin.[5]
Luhtasirkkusen elinympäristöä ovat kesäisin avoimet kosteat niityt, heinämaat ja marskimaat. Laji voidaan tavata myös kuivemmillakin alueilla, kuten heinäpeltojen reunamilla. Talvella laji elää samankaltaisilla alueilla kuin kesäisin: kosteilla niityillä marskimailla ja avoimissa heinikoissa.[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtasirkkunen syö enemmikseen siemeniä. Niiden lisäksi laji voi ruokailla myös hyönteisillä, hämähäkeillä ja muilla pienillä selkärangattomilla eläimillä. Ravintonsa lintu etsii maasta tiheän kasvillisuuden suojissa.[3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtasirkkuset viettävät hyvin piileskelevää elämää heinikon suojissa. Häirittynäkin ne mieluummin juoksevat pakoon kuin lähtevät lentoon.[3][4]
Luhtasirkkuset saapuvat pesimäseuduilleen maaliskuussa ja viimeiset yksilöt muuttavat etelämmäs loka-marraskuussa. Pesä sijaitsee veden lähellä hyvin kätkettynä saraikkoon. Naaras rakentaa heinistä kuppimaisen pesän, johon se munii kolmesta viiteen vaalean vihreää ruskeapilkullista munaa. Ainoastaan naaras hautoo munia ja haudonta kestää noin kaksi viikkoa.[3][2][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Ammospiza leconteii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Le Conte's Sparrow All About Birds. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Le Conte's Sparrow National Audubon Society. Arkistoitu 21.6.2008. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Pete Dunne: Pete Dunne's essential field guide companion, s. 608. Houghton Mifflin Harcourt, 2006. ISBN 978-0618236480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.4.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Robert Wayne Campbell: The Birds of British Columbia, s. 252. UBC Press, 2001. ISBN 9780774806213. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.4.2010). (englanniksi)
| ||||||||||