Lisun kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lisun kieli[1] on Kiinassa, Myanmarissa ja Thaimaassa asuvien lisujen[2] puhuma sinotiibetiläinen kieli.

Kielen puhujia on noin miljoona. Heistä yli 650 000 asuu Kiinassa Yunnanin koillisosassa ja Sichuanin lounaisosassa, lähes 300 000 Myanmarin koillisosassa, 35 000 Pohjois-Thaimaassa, tuhat Koillis-Intiassa ja muutama sata Laosissa.[3]

Lisu kuuluu sinotiibetiläisten kielten tiibetiläis-burmalaisen haaran lolo-burmalaiseen ryhmään.[1] Se jakautuu kolmeen päämurteeseen. Lähimmät sukukielet ovat lipho ja lolopho.[3]

Kieltä varten on kehitetty useita kirjoitusjärjestelmiä. Kristityt lisut käyttävät skotlantilaisen lähetyssaarnaajan James Outram Fraserin 1900-luvun alussa luomaa kirjaimistoa. Mustan lisun Wang Renpon kiinan kirjoitusmerkkeihin ja muihin symboleihin perustuva tavukirjoitus on jäänyt lähes kokonaan pois käytöstä. Mustaa lisua varten 1950-luvulla luotu pinyiniin perustuva järjestelmä on sekin korvautumassa Fraserin kirjaimistolla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 160. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  2. Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 255. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988.
  3. a b c Graham Thurgood & Randy J. LaPolla (eds.): The Sino-Tibetan Languages, s. 222. London & New York: Routledge, 2003. ISBN 0-7007-1129-5.