Lipizzanhevonen
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: | lämminverinen |
|
|
|
| Alkuperämaa: | nykyisen  Slovenian alue |
| Rodun syntyaika: | 1500-luvun loppu |
| Muita nimityksiä: | Lipizzaner, Lipica, Lipizza |
|
|
|
| Käyttötarkoitus: | korkea kouluratsastus |
| Tärkeimmät alueet: | itäinen Keski-Eurooppa |
|
|
|
| Korkeus: | noin 150–160 cm |
| Värit: | kimo; joskus musta tai ruunikko |
Lipizzanhevonen on hevosrotu, jonka nimi tulee vielä nykyäänkin lipizzanhevosia kasvattavasta slovenialaisesta Lipican eli Lipizzan siittolasta. Lipizzanhevonen tunnetaan kenties parhaiten sinä rotuna, jota korkeaan kouluratsastukseen keskittynyt Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu yksinomaan käyttää.
Ominaisuudet[muokkaa]
Lipizzat ovat nykyisin väriltään lähes aina kimoja, jotka syntyvät mustina tai ruunikoina ja harmaantuvat iän myötä lopulta valkoisiksi. Joskus syntyy silti ei-kimojakin lipizzanhevosia, ja Espanjalaisessa ratsastuskoulussa pidetään perinteisesti aina yhtä tummaa hevosta.
Lipizzanhevonen on säkäkorkeudeltaan noin 150–160 cm. Itävaltalaiset Piberin lipizzat ovat pienikokoisempia kuin unkarilaiset sukulaisensa, jotka ovat suurempia, laajaliikkeisempiä ja erittäin suosittuja vaunuhevosina. Lipizzanhevonen kehittyy hitaasti mutta vastaavasti elää pitkään. Useat Espanjalaisen ratsastuskoulun oriit ovat käytössä vielä yli 20-vuotiainakin.
Lipizzanhevonen on tasapainoinen ja notkea, ja sen rauhallinen luonne tekee siitä erityisen sopivan estehevosen. Lipizzan jalkojen rakenne on vahva ja ne ovat voimakkaat, hyväluiset ja kovakavioiset. Takaosa on vahva ja hevonen soveltuu hyvin korkeaan kouluratsastukseen. Lavat ovat jyrkähköt ja säkä usein matala, ja tässä mielessä lipizzanhevonen sopii jopa paremmin vaunu- kuin ratsuhevoseksi. Lipizzanhevonen ei ole kovin nopea, ja hevosen liikkeet ovatkin enemmän korkeat kuin matkaavoittavat.
Historia[muokkaa]
Lipican siittola perustettiin vuonna 1580, jolloin lipizzarotua alettiin jalostaa tuottamalla Iberian niemimaalta yhdeksän espanjalaista oritta ja 24 tammaa. Perustajaoriita on kuusi: valkoinen espanjanhevonen Pluto (1765), musta napolinhevonen Conversano (1767), ruunikko napolinhevonen Neapolitano (1790), hallakko kladrubynhevosori Favory (1779), valkoinen arabi Siglavy (1810) ja napolin- ja andalusianhevosen risteytys Maestoso (1819). Nykyinen lipizzanhevoskanta polveutuu näistä kuudesta kantaoriista.
Lipizzanhevosia kasvatetaan nykyään koko entisen Itävalta-Unkari:n alueella. Espanjalaisen ratsastuskoulun hevoset kasvatetaan Itävallassa Grazin lähellä sijaitsevassa Piberin siittolassa. Myös muiden lähialueen maiden valtionsiittoloissa kasvatetaan lipizzoja.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Lipizzanhevonen Hevosmaailma.netissä
