Kladrubynhevonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kladrubynhevonen
Starokladrubsky vranik.jpg
Tyyppi: lämminverinen
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa: Tšekin lippu Tšekki (Böömi)
Rodun syntyaika: 1500- ja 1600-luvut
Muita nimityksiä: kladruber
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus: vaunuhevonen, ratsu
Ominaisuudet
Korkeus: 175–180 cm
Paino: usein yli 700 kg
Värit: musta tai kimo

Kladrubynhevonen (Malline:K-tsh) tunnettiin aiemmin nimellä Equus bohemicus. Se on yksi maailman vanhimmista ihmisen tietoisesta jalostustoiminnasta syntyneistä hevosroduista.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kladrubynhevonen on korkeudeltaan noin 175–180 cm ja sen rinnanympärys on noin 250 cm, etujalan ympärys noin 22–23 cm ja paino usein yli 700 kiloa. Jalostuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota hyvään luonteeseen.

Tyypiltään kladrubynhevonen on majesteetillinen ja suuri lämminverinen espanjalaistyyppinen hevonen, jolla on kyömy pään profiili, jousenmainen kaula ja korkea askel. Nykyisin sitä on kahta tyyppiä – musta, jota nykyisin kasvatetaan Slatiňanyssa etelään Pardubicestä, ja valkoinen, jota kasvatetaan pääsiittolassa Kladruby nad Labemissa, Labe-joen rannalla Pardubicen ja Prahan välillä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammat palaavat laitumelta talliin vuosisataisen perinteen mukaisesti joka päivä puoli neljältä iltapäivällä.

24. huhtikuuta 1579 Prahan linnasaa keisari Rudolf II antoi käskyn perustaa hovisiittola [[Kladruby nad Labem[[in kaupunkiin, Pardubicen piirikuntaan. Perustusasiakirja on nykyään nähtävänä Slatiňanyn hevosmuseossa. Esimerkiksi Lipican siittola perustettiin vuotta myöhemmin, ja sen tarkoitus oli tuottaa ratsuhevosia pääasiassa keisarillisiin seremonioihin ja ratsuväelle.

Kladrubyssa tuotettiin keisarin hoviin soveltuvia erivärisiä raskaita vaunuhevosia, joita ajettiin yleensä neli- tai kuusivaljakkoina. Alun perin valkoiset kladrubynhevoset oli tarkoitettu maallisiin seremonioihin ja mustat kirkollisiin. Ensimmäisen maailmansodan loppuun asti keisarillisten seremonioiden etiketti vaati 18 mustan ja 18 valkoisen oriin käyttöä. Kladrubyn hevoset toimitettiin tehtäviinsä ensin Rudolf II:n aikana Prahaan, mutta myöhemmin Itävalta-Unkarin pääkaupunkiin Wieniin.

Kladrubynhevosen jalostukseen käytettiin ensin puhdasverisiä espanjalaisia ja italialais-espanjalaisia hevosia. Näiden lisäksi käytettiin kylmäverisiä böömiläishevosiä sekä hevosia Napolista, Irlannista, Tanskasta, Holsteinista sekä Oldenburgista. Kaikissa kladrubynhevosissa on myös andalusianhevosta.

Kladrubyläiskanta on voimakkaasti sisäsiittoinen, mikä tekee siitä jalostuksellisesti haastavan. Se luetaan uhanalaisten rotujen joukkoon. 1930-luvulla rodun musta kanta hävitettiin suurimman osan hevosista joutuessa makkaratehtaisiin, mutta jäljelle jääneistä harvoista tammoista rodun musta tyyppi saatiin elvytettyä Slatiňanyssa 1970-lukuun mennessä.

Nykyisen valkoisen kladrubylaiskannan isänä pidetään ori Generalea (s. 1787) ja sen poika Generalissimus (s. 1797) on toisen linjan kantaori. Emälinjoja kimokannalla on neljä. Mustien kladrubylaisten isälinjoista on jäljellä vain Sacramoson (s. 1799) linja, emälinjoja sen sijaan löytyy 13. Starokladrubyläisoriit Maestoso (s. 1773) ja Favory (s. 1779) olivat kantaisiä tunnetuille lipizzalaisorilinjoille. 1900-luvun puolella kladrubynhevosen jalostukseen käytettiin myös muiden muassa arabialais-, orlov- ja lusitanorotuisia oriita.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kladrubylaisoriiden nelivaljakko.

Nykyään kladrubynhevosia käytetään sekä ratsuina että valjakkoajoon. Rauhallinen ja suurikokoinen kladrubylainen on myös suosittu poliisihevonen. Hevoset ovat esiintyneet usein valjakkoajon maailmanmestaruuskilpailuissa erityisesti nelivaljakkoina. Vuonna 1994 ensimmäiset starokladrubyläiset kantakirjaoriit vietiin Espanjaan, ja samana vuonna kuusivaljakollinen oriita myytiin Tanskan hoville. Myös Ruotsissa sekä ratsupoliisi että kuninkaallinen ratsuvartio on ostanut hevosia Kladrubyn siittolasta.

Nelivuotiaina kladrubynhevoset aloittavat kymmenkuukautisen koulutuksen, joka päättyy suorituskyvyn kokeeseen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]