Liikkuva linna (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liikkuva linna
ハウルの動く城 (Hauru no ugoku shiro)
Ohjaaja Hayao Miyazaki
Käsikirjoittaja Romaani:
Diana Wynne Jones
Käsikirjoitus:
Hayao Miyazaki
Tuottaja Toshio Suzuki
Säveltäjä Joe Hisaishi
Pääosat Chieko Baisho
Takuya Kimura
Valmistustiedot
Valmistusmaa Japani
Tuotantoyhtiö Studio Ghibli
Ensi-ilta 2004
Kesto 118 min
Alkuperäiskieli japani
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Liikkuva linna (jap. ハウルの動く城, Hauru no ugoku shiro) on Studio Ghiblin animaatioelokuva, joka on luotu Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna -kirjan pohjalta. Elokuvan ja kirjan juonet eroavat paljon toisistaan. Elokuvan juoni kertoo hattukaupassa työskentelevästä Sophie-tytöstä. Sophie kohtaa sattumalta velho Haurun, jonka huhutaan syövän nuorten neitojen sydämiä.

Liikkuva linna on palkittu ja kehuttu elokuva. Elokuvan ohjasi Hayao Miyazaki, ja musiikista vastasi Joe Hisaishi. Tunnuskappaleen laulaa Chieko Baishō, Sophien japanilainen ääninäyttelijä. Useissa maissa Sophien ääninäyttelijänä toimii kaksi eri henkilöä, toinen nuorelle Sophielle ja toinen vanhalle, mutta Suomessa ja Japanissa Sophien ääni on toteutettu yhdellä näyttelijällä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hatuntekijä Sophie on vastuuntuntoinen ja kaunis 18-vuotias tyttö, joka pitää itseään rumana ja pyörittää kuolleen isänsä hattukauppaa. Ollessaan kerran matkalla leipomoon tapaamaan sisartaan Lettietä Sophie kohtaa sattumalta salaperäisen velhon nimeltä Hauru , joka tykästyy häneen heti. Tämä saa Turhamaisuuden noidan mustasukkaiseksi, sillä noita halajaa Haurun sydäntä itselleen. Myöhemmin samana iltana noita saapuu Sophien hattukauppaan ja kiroaa Sophien muuttamalla tämän vanhaksi naiseksi. Koska kirous estää Sophieta kertomasta tilanteestaan kenellekään, hän päättää lähteä omille teilleen. Matkalla Sophie ystävystyy tunteisiin kykenevän linnunpelättimen kanssa ja nimeää tämän Naurispääksi. Naurispää johdattaa Sophien lopulta Haurun linnaan.

Linnan sisälle päästyään Sophie tapaa tulidemoni Calciferin, joka toimii linnan energianlähteenä ja huomaa Sophien olevan kirottu. Calcifer tarjoutuu murtamaan kirouksen vastineeksi siitä, että Sophie auttaa puolestaan häntä rikkomaan hänen ja Haurun välillä olevan loitsun, joka kahlitsee hänet linnaan. Seuraavana aamuna Markure , Haurun nuori oppipoika, tulee alakertaan ja alkaa tehdä taikajuomia ja loitsuja Haurun tukijoille. Hän hämmentyy Sophien läsnäolosta, mutta päättää olla heittämättä Sophieta ulos linnasta ja alkaa tarinan edetessä rakastaa tätä kuin isosiskoa. Kun Hauru ilmestyy paikalle, Sophie ilmoittaa olevansa linnan uusi siivooja, koska hän ei ole eläissään nähnyt likaisempaa paikkaa. Sophie alkaa pikkuhiljaa tottua linnassa vallitsevaan elämänmenoon ja saa tietää, että linnan etuovi on maaginen portaali, joka johtaa useisiin eri paikkoihin.

Sophien kotimaa on tällä välin joutunut sodan partaalle (tilanne muistuttaa toista maailmansotaa) naapurivaltionsa kanssa, koska kyseisen valtion kruununprinssi Justin on kadonnut selittämättömästi. Sota alkaa hiipiä vähitellen myös Sophien lähipiiriin. Hauru saa kuninkaalta kutsun, jossa tämä määrää Haurun omaksumat monet henkilöllisyydet osallistumaan sotaan. Hauru kuitenkin pelkää hovin velhoa ja entistä ohjaajaansa, Madame Sulimania, ja saa ajatuksen lähettää Sophien Sulimanin puheille suojuksenaan taikasormus sekä naamioitunut Hauru. Sophien on määrä esittää Haurun äitiä ja ilmoittaa Sulimanille, millainen pelkuri Hauru on ja että tästä ”ei olisi mitään hyötyä”. Palatsissa Sophie kohtaa Sulimanin astmaattisen koiran, Heenin, ja luulee tätä valeasuiseksi Hauruksi. Sophie tapaa myös Turhamaisuuden noidan, joka karkotettiin hovista monta vuotta sitten ja joka on nyt tullut hakemaan itselleen jälleen hovin tukea. Tuen sijaan Suliman antaa noidalle rangaistuksen imemällä kaikki tämän voimat ja muuttaen tämän näin harmittomaksi vanhaksi naiseksi, joka ei muista juuri mitään omasta menneisyydestään. Siitä huolimatta noita käyttäytyy edelleen erittäin pakkomielteisesti Haurua kohtaan. Suliman kertoo Sophielle, että Hauru kokee samanlaisen kohtalon, jollei tämä tee osaansa sodassa. Sophie esittää kiihkeän vastalauseensa, jolloin Turhamaisuuden noidan loitsu heikkenee hetkellisesti tytön sanoissa olevan rakkauden vuoksi. Suliman käsittää Sophien tunteet Haurua kohtaan ja saa pienimuotoisen voiton löydettyään viimein jonkun, josta Hauru itsekin välittää. Hauru saapuu pelastamaan Sophieta naamioituneena kuninkaaksi. Hänen valeasunsa kuitenkin paljastuu, kun oikea kuningas saapuu paikalle mukanaan entinen Turhamaisuuden noita ja Heen. Haurun antama taikasormus ohjaa Sophien Calciferin luo, mutta Suliman ryhtyy jäljittämään Sophieta löytääkseen Haurun.

Sophie saa tietää, että Hauru muuttuu säännöllisesti linnunkaltaiseksi olennoksi puuttuakseen sodan kulkuun, mutta että tämän on jokaisen muodonmuutoksen myötä yhä vaikeampi muuttua takaisin ihmiseksi. (Tulee ilmi, että kuka tahansa moisen muodonmuutoksen tekevä velho voi ajautua lopulta hulluuteen.) Hauru osoittaa Sophielle kiitollisuutensa muuttamalla linnan niin, että se vie heidät Sophien vanhaan kotiin. Hauru lisää myös linnan oviportaaliin uuden kohteen, joka vie hänen omaan lapsuudenkotiinsa. Hän antaa sen lahjaksi Sophielle. Kävellessään Haurun kanssa tämän lapsuuden maisemissa Sophie muuttuu yhtä mittaa takaisin nuoreksi ja vanhaksi, kunnes hän väliaikaisesti jää nuoreen muotoonsa (mutta säilyttää hopeisen tukkansa). Sophie pelkää Haurun valmistautuvan jättämään heidät, koska velho tietää, ettei hän pian pysty enää palaamaan takaisin ihmiseksi. Yllättäen pommittaja-alus lentää Haurun kodin yli, mutta Hauru onnistuu lamauttamaan sen. Hänen täytyy kuitenkin jättää Sophie linnaan palatessaan itse takaisin sodan melskeeseen. Pian sen jälkeen Sophien äiti vierailee talossa ja tunnistaa Sophien tämän iäkkäästä hahmosta huolimatta. Äiti ja tytär kokevat iloisen jälleennäkemisen. Todellisuudessa Sophien äiti on kuitenkin joutunut Sulimanin kiristyksen alaiseksi ja jättää velhon määräysten mukaisesti taloon pussin, jonka sisällä on ”piipittävä ötökkä”. Entinen Turhamaisuuden noita huomaa pussin ja tuhoaa ötökän nopeasti heittämällä sen Calciferin suuhun. Valitettavasti Calcifer sairastuu syötyään ötökän, eikä pysty enää kätkemään linnaa, kun Markure avaa yhden linnan ikkunoista päästääkseen noidan tupakansavun ulos.

Muutamia tunteja myöhemmin vihollisalus ryhtyy mattopommittamaan kaupunkia sillä aikaa, kun Sulimanin kätyrit valtaavat Sophien hattukaupan. Hauru saapuu paikalle juuri ajoissa suojelemaan kauppaa pommeilta. Hän vetää vartijat kaupasta pois sillä välin, kun Sophie ja Calcifer siirtävät linnan erämaahan. Sophie vie Calciferin pois linnasta tuhotakseen linnan taian ja katkaistakseen sen kaikki yhteyden kaupunkiin, jotta Haurun ei tarvitsisi jatkuvasti suojella heitä. (Tässä vaiheessa Sophie on muuttunut nuoreksi miltei pysyvästi.) Sophie ja Markure asettavat Calciferin linnan raunioille ja luovat linnasta pienemmän version voidakseen sitten lähteä pelastamaan Haurua. Valitettavasti entinen Turhamaisuuden noita huomaa Haurun sydämen Calciferin liekeissä (kun Calcifer on ensin selittänyt, että hän tarvitsee aina osan jostakusta voidakseen tehdä voimakkaita taikoja) ja sieppaa sen. Pelastaakseen noidan palovammoilta Sophie heittää noidan ja Calciferin päälle vettä. Calcifer sammuu ja linnan jäännökset romahtavat maahan, minkä seurauksena Sophie ja Heen putoavat jyrkänteen reunan yli ja joutuvat eroon Markuresta ja noidasta. Noita pitelee käsissään yhä hädin tuskin hohtavaa Calciferia.

Sophie purskahtaa itkuun uskoen tappaneensa sekä Calciferin että Haurun, koska näiden elämät olivat nivoutuneet yhteen. Sophien nyyhkyttäessä Haurun sormus alkaa osoittaa kohti Haurun linnan oven jäännöksiä. Sophie ei kuitenkaan huomaa sitä ennen kuin Heen herättää hänen huomionsa. Sophie kävelee oven läpi vastahakoinen Heen perässään ja löytää itsensä Haurun menneisyydestä. Siellä Sophie näkee, miten nuori Hauru sieppaa tähdenlentona putoavan Calciferin käteensä. Hauru ja Calcifer tekevät sopimuksen, minkä jälkeen Hauru nielaisee Calciferin. Sitten Calcifer ilmestyy esiin Haurun rinnasta pojan sydän mukanaan. Sophie joutuu takaisin nykyisyyteen, mutta ennen lähtöään hän huutaa Haurulle ja Calciferille tietävänsä keinon auttaa heitä. Hän lisää, että heidän tulisi etsiä hänet tulevaisuudessa. Hauru ja Calcifer katselevat hämmentyneinä, kun maa nielaisee Sophien ja tätä seuraavan pienen koiran. Heen opastaa aikaan ja tilaan eksyneen sekä maata kohti putoavan Sophien takaisin nykyhetkeen usuttaen tätä kiirehtimään ennen kuin heidän kulkemansa käytävä romahtaa.

Nykyisyyteen palannut Sophie löytää Haurun, joka on menettänyt ihmismuotonsa. Sophie käsittää Haurun odottaneen häntä koko tämän ajan. Kun Sophie ja Hauru palaavat takaisin toisten luokse, Hauru muuttuu takaisin ihmiseksi. Sophie anoo entistä Turhamaisuuden noitaa palauttamaan Haurun sydämen takaisin. Saatuaan Calciferin hyväksynnän Sophie asettaa pienen maanittelun jälkeen sydämen takaisin Haurun rintaan. Vaikka Hauru ei ole vielä ehtinyt palata tajuihinsa, Calcifer palaa takaisin alkuperäiseen hahmoonsa ja lentää pois. Nyt kun Calcifer on poissa, linnan jäännökset alkavat liukua jyrkännettä alas vieden koko porukan mukanaan. Naurispää joutuu miltei uhraamaan henkensä pysäyttääkseen liu’un. Sophie suutelee Naurispäätä kiitokseksi, jolloin linnunpelätin muuttuu kadonneeksi prinssi Justiniksi. Eräs noita oli kironnut Justinin linnunpelättimeksi, kunnes tämä saisi suudelman tosirakkaudeltaan.

Tähän mennessä Sophie on saanut nuoren hahmonsa pysyvästi takaisin (hopeista tukkaa lukuun ottamatta). Hauru virkoaa tajuttomuudestaan ja nousee istumaan tuntien välittömästi palautetun sydämensä aiheuttaman taakan. Hauru on kuitenkin iloinen nähdessään Sophien jälleen ja kommentoi tämän hopeisia hiuksia. Vaikka prinssi Justin on oppinut rakastamaan Sophieta, hän käsittää Sophien rakkauden kuuluvan Haurulle ja lähtee tekemään sodasta lopun. Samoin tekee myös Suliman, joka on käyttänyt Heeniä hyväkseen vakoillakseen Sophieta, Haurua ja kumppaneita. Calcifer palaa takaisin, sillä omien sanojensa mukaan hän ikävöisi kaikkia, jos lähtisi heidän luotaan. Myöhemmin yleisö näkee Haurun, Sophien ja muut uudessa lentävässä linnassa, jota Calcifer hoitaa nyt vapaasta tahdostaan. Kaukana linnan alapuolella pommikoneet ovat palaamassa kotiin sodan päätyttyä. Elokuvan lopuksi Markure ja Heen leikkivät linnan nurmella Calciferin valvoessa heitä samalla, kun entinen Turhamaisuuden noita istuu tuolissa ystävällisen isoäidin tavoin. Hauru ja Sophie suutelevat toisiaan linnan keulassa sijaitsevalla parvekkeella.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahmo Japaniksi Suomeksi
Hauru Takuya Kimura Velimatti Ranta
Sophie Chieko Baishō Laura Malmivaara
Calcifer Tatsuya Gashūin Mika Eirtovaara
Turhamaisuuden noita Akihiro Miwa Tuula Nyman
Markure Ryūnosuke Kamiki  
Kuningas Mark Silverman  
Madame Suliman Haruko Katō  
Heen, astmaattinen koira Daijirō Harada  
Sophien äiti Mayuno Yasokawa  
Prinssi Justin Yō Ōizumi  

Suomenkielisen ääninäyttelyn on ohjannut Pekka Lehtosaari, jota kuullaan myös trailerin kertojana.

Käännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diana Wynne Jonesin kirjassa, jonka mukaan elokuva on tehty, Haurun nimi on Howl, ja itse asiassa nimi 'Hauru' tulee siitä, kun Howl kirjoitetaan japanilaisilla kirjoitusmerkeillä. Suomalaisessa käännoksessä nimi on kumminkin pidetty jostain syystä Hauruna. Lisäksi Turhamaisuuden noidan englanninkielinen nimi, Witch of the Waste, tarkoittaa alun perin Erämaan noitaa.

Erot kirjan ja elokuvan välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva eroaa suuresti alkuperäisteoksesta niin juonessa kuin miljöössäkin. Elokuvan tapahtumat ajoittuvat sodan aikaan, toisin kuin kirjassa, ja se näkyy monessa asiassa koko filmin ajan, esimerkiksi kun kadulle pudotetaan taivaalta propaganda-lappuja ja kun kaupunkia tulitetaan. Kirjassa Hauru kieltäytyy etsimästä kadonneita henkilöitä kuninkaalle, kun taas elokuvassa hän kieltäytyy ottamasta osaa sotaan, koska hän on pasifisti. Lisäksi monia hahmoja on muunneltu ja laitettu esiintymään eri paikoissa kuin alkuperäisteoksessa; Esimerkiksi Markurea ei ole kirjassa ollenkaan, vaan Haurulla on noin 15-vuotias oppipoika nimeltään Michael, joka ihastuu Sophien pikkusiskoon, Marthaan, jota ei myöskään esiinny elokuvassa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]