Leikki
Wikipedia
Leikki on varsinkin lasten mielihyvänsävyistä toimintaa ilman hyötytarkoitusta, usein tietyn muotoisena ja määrättyjä sääntöjä noudattavana.[1] Leikki on ihmisen ja nisäkkäiden todellisuuden (tai kuvitellun todellisuuden) jäljittelyä. Leikki, mielikuvitus vaatii kehittyneitä aivoja, muun muassa kykyä erottaa todellisuus ja leikki.
Leikki on usein lasten välistä pientä kisailua tai muuten hauskanpitoa, usein myös kuvitteellisessa maailmassa elämistä. Leikki kehittää lapsen luovuutta. Lapsen mielikuvitus kykenee luomaan yksinkertaisisilla leluilla monipuolisen elämysmaailman. Leikin aihe ja esikuva on hyvin usein oikeasta aikuisten maailmasta. Leikki on spontaaniutta, iloa, oivallusta, ihmettelyä, itsensä unohtamista ja pelon hellittämistä. Leikissä kyseenalaistuvat käsitykset omista rajoituksista ja uskomuksista. Leikit kasvattavat lasten sosiaalisia taitoja kun he leikkivät toistensa kanssa.
Jotkut leikkivät kotia, sotaa, seikkailevat keskiajalla ja metsästävät lohikäärmeitä. On pelejä ja leikkejä, joita vanhemmat opettavat lapsilleen, ja monet niistä ovat tärkeitä lapsen kasvulle. Esimerkiksi liikunnalliset leikit kohottavat kuntoa ja saattavat myöhemmin johtaa urheiluharrastukseen. Leikkimiseen voi käyttää leikkivälineitä eli leluja.
Jossain vaiheessa kasvua alkaa ihminen usein miettiä, että on liian vanha leikkimään. Yleensä ihminen kuitenkin leikkii koko elämänsä. Leikit vain muuttuvat. Leikkien tarkoitus on saada ajatukset pois arjesta ja saada mieli rentoutumaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lasten leikkejä
- aasi (muna)
- hippa (litta)
- keinupolttopallo
- kirkonrotta
- kymmenen tikkua laudalla, ks. kirkonrotta
- kuka pelkää mustaa miestä
- lipunryöstö
- maa
- munitus
- nurkkajussi
- paskatikku
- peili
- poliisi ja roisto
- polttopallo
- rikkinäinen puhelin
- tiikeri
- viimeinen pari uunista ulos
- kukkulan kuningas
- Piilo
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
