Lee Barnes
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Lee Barnes vuonna 1924. | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pariisi 1924 | seiväshyppy | |
Lee Barnes (16. heinäkuuta 1906, Salt Lake City, Utah – 28. joulukuuta 1970, Oxnard, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen seiväshyppääjä ja olympiavoittaja.
Lee Barnes voitti seiväshypyn olympiakultaa 17-vuotiaana Pariisissa 1924. Hän on edelleen miesten hyppylajien nuorin olympiavoittaja. Barnes voitti kisan vasta Glenn Grahamin kanssa käymänsä uusinnan jälkeen. Amsterdamin 1928 olympiakisoihin 172-senttinen Barnes lähti maailmanennätysmiehenä mutta jäi viidenneksi.
Vuonna 1927 Barnes esiintyi elokuvassa "Hyppyä, soutua ja rakkautta" (engl. "College") Buster Keatonin sijaisnäyttelijänä tehtävänään hypätä seipään avulla toisen kerroksen ikkunasta sisään.[1]
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympiakultaa Pariisissa 1924 (tulos 395)
- Olympiakisoissa viides Amsterdamissa 1928 (tulos 395)
- ME-tulos 430 Fresnossa 28. huhtikuuta 1928
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, 2. painos, s. 30. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
- Quercetani, Robert L: Kilpakenttien kuninkaat, 4. painos, s. 280–281. , 1966.
- Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 545. , 1987.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 85. , 1988. ISBN 0-14-010771-1.
|
1896: William Hoyt | 1900: Irving Baxter | 1904: Charles Dvorak | 1908: Edward Cook ja Alfred Gilbert | 1912: Harry Babcock | 1920: Frank Foss | 1924: Lee Barnes | 1928: Sabin Carr | 1932: William Miller | 1936: Earle Meadows | 1948: Guinn Smith | 1952: Bob Richards | 1956: Bob Richards | 1960: Donald Bragg | 1964: Fred Hansen | 1968: Bob Seagren | 1972: Wolfgang Nordwig | 1976: Tadeusz Ślusarski | 1980: Władysław Kozakiewicz | 1984: Pierre Quinon | 1988: Serhi Bubka | 1992: Maksim Tarasov | 1996: Jean Galfione | 2000: Nick Hysong | 2004: Timothy Mack | 2008: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2016: Thiago Braz da Silva | 2020: Armand Duplantis |
| ||||||||||||||
