Lauri Reitz
Lauri Kullervo Andervaldt Reitz (7. maaliskuuta 1893 Valkeala – 8. syyskuuta 1959) oli suomalainen rakennusmestari, rakennuttajagrynderi sekä taide- ja antiikkiesineiden keräilijä.[1][2][3]
Reitzin suku oli alun perin kotoisin Ruotsista josta hänen esi-isänsä oli muuttanut 1770-luvulla Suomeen lasinpuhaltajaksi Grönvikin lasitehtaaseen. Reitzin kaksikielisen perheen isä Ernst Andervaldt Reitz oli rautatienkirjuri ja äiti Emma Paulina Malm ompelija. Reitz kävi kansakoulun Kuopiossa ja perheen muutettua Helsinkiin hän kävi viisi luokkaa Helsingin normaalilyseossa. Reitz valmistui sitten vuonna 1914 rakennusmestariksi Helsingin teollisuuskoulusta. Hän oli Helsingin kaupungin rakennuskonttorin rakennusmestarina 1914–1917 ja Kulosaaren huvilayhdyskunnan rakennusmestairna 1917–1921. [1][3]
Reitz ryhtyi rakennusurakoitsijaksi vuonna 1921 ja hän perusti Rakennustoimisto Lauri Reitz Oy:n vuonna 1928. Reitzin rakennustoimisto rakennutti vuosina 1927–1952 parikymmentä asuinkerrostaloa sekä lisäksi elokuvateattereita, kahviloita ja huviloita pääkaupunkiseudulle. Reitz rakennutti kerrostaloja erityisesti Töölön kaupunginosaan ja näiden töölöläisfunkkista edustaneiden talojen suunnittelijana toimi useimmiten arkkitehti Jalmari Peltonen. Reitz ei itse omistanut tontteja eikä urakoivia yrityksiä vaan toimi rakennuttajakonsulttina eri osapuolten välillä. Reitz kuului Helsingin Rakennusmestariyhdistyksen, Rakennusmestarien Säätiön, Työnantajarakennusmestariyhdistyksen ja Suomen Rakennusteollisuusliiton johtokuntiin.[1][2]
Rakennuttajana ja grynderinä 1930-luvulla menestynyt Reitz aloitti myös taide- ja antiikkiesineiden keräämisen. Hän keräsi maalauksia, antiikkihopeaa, posliiniesineitä, vanhoja aseita, soittimia, kelloja, kirjoja ja antiikkihuonekaluja. Reitz harjoitti myös maanviljelyä, hänellä oli aluksi Solvikin tila Porkkalassa ja sitten Tasbyn tila Sipoossa.[1]
Reitz rakennutti vuonna 1938 Eteläinen Hesperiankatu 22:teen Jalmari Peltosen suunnitteleman funkisasuinkerrostalon jonka hän sitten itse omisti. Reitz asui perheineen talossa vuodesta 1941 alkaen ja hänen taidekokoelmansa sijoitettiin myös taloon. Talossa avattiin elokuvateatteri Kino Ritz, joka sai nimensä Reitzin mukaan ja talon pohjakerroksessa sijaitsi myös taiteilijaravintola Elite.[1]
Lauri Reitz oli naimisissa vuodesta 1922 Maria Lindholmin (1891–1971) kanssa. Heidän poikansa oli Lasse Reitz (1924–1966).[1] Lauri Reitzin leski Maria Reitz perusti vuonna 1971 testamentillaan Lauri ja Lasse Reitzin säätiön, joka ylläpitää vuonna 1972 avattua taidemuseota Reitzin perheen entisessä kodissa Apollonkadulla sekä kartuttaa Reitzin kokoelmia säätiön tuotoilla. Museo on avoinna ilman pääsymaksua.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Lauri Reitzin elämänvaiheet
- ↑ a b Tommi Lindh : Töölöläisfunktionalismin neljä vaihetta, osa 4 Funktionalistinen kaupunkirakentaminen Taka-Töölössä, Teknillisen korkeakoulun lisensiaatintutkimus 2002, Reitzista s. 60
- ↑ a b Helsingin Norssin matrikkeli 1867-1992, numero 1216
- ↑ Lauri ja Lasse Reitzin säätiö
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauri ja Lasse Reitzin säätiön sivut
- Lahja Kansallismuseolle, Suomen Kuvalehti, 29.04.1939, nro 17, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
