Laila Karttunen
Laila Karttunen (16. maaliskuuta 1895 Suonenjoki – 7. tammikuuta 1981 Hämeenlinna) oli suomalainen tekstiilitaiteilija, opettaja, tekstiiliperinteen tutkija ja taidemaalari.
Karttunen valmistui Turun piirustuskoulusta ja Taideteollisuuskeskuskoulun mallipiirustusosastolta 1920-luvulla. Hän toimi Hämeenlinnassa Wetterhoffin kutomakoulun piirustuksen opettajana, ammattikutomon taiteellisena johtajana ja suunnittelijana 1920-luvun. 1930-luvun taitteessa hän siirtyi Helsinkiin ja perusti suunnittelutoimiston. Samalla hän toimi Suomen Käsityön Ystävien kutomon johtajana. Sodan aikana 1940-luvulla hän palasi Hämeenlinnaan Wetterhoffille ja työskenteli siellä, kunnes jäi eläkkeelle 1958. Eläkkeelle jäätyään hän keskittyi yhä enemmän suunnittelutyöhön, erityisesti kirkkotekstiileihin.
Karttusen luomistyön taustalla on vahva tekninen osaaminen. Hän suodatti teoksiinsa persoonallisuutensa kautta surrealistisia, informalistisia, kansanomaisia ja abstrakteja tyylivirtauksia.[1]
Karttunen toimitti käsityöjulkaisuja ja kirjoitti käsi- ja taideteollisuusalan julkaisuihin. Karttunen testamenttasi jäämistönsä Hämeenlinnan taidemuseolle.
Palkinnot ja tunnustukset [muokkaa]
- Milanon triennaali mitalit 1933, 1951 ja 1954
- Pro Finlandia -mitali 1959
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Ilman lintu : Laila Karttusen (1895-1981) syntymän satavuotisnäyttely Hämeenlinnan taidemuseossa 5.10.1995-7.1.1996, Hämeenlinnan taidemuseo, 1995
- Sinikka Peltovuori, Linnut liiteli sanoja, 1995 (väitöskirja) Yhteenveto
- Sinikka Peltovuori, Laila Karttunen ja kansantaide. Sivuaineen tutkielma, Helsingin yliopisto, 1986.
- Sinikka Peltovuori, Laila Karttusen kirkolliset tekstiilit, Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopisto, 1988
- Kirsti Rantanen, Pohjolan tytär Ateneumissa. Pro Arte Utili. Taideteollinen korkeakoulu 20 vuotta. Taik, julkaisusarja B 35. Helsinki, 1993.
