LaToya Ruby Frazier
| LaToya Ruby Frazier | |
|---|---|
 LaToya Ruby Frazier vuonna 2011 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1982 Braddock, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Ammatti | taiteilija |
| Taiteilija | |
| Aktiivisena | 2001– |
| Ala | valokuva- ja videotaide |
| Taidesuuntaus | nykytaide |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
LaToya Ruby Frazier (s. 1982 Braddock, Pennsylvania, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen valokuva- ja videotaiteilija sekä aktivisti, joka on valokuvannut Yhdysvaltain hiipuvia teollisuuskaupunkeja. Hän on kuvannut muun muassa kotikaupunkiaan Braddockia perheensä kautta sekä Flintin vesikriisistä kärsineitä Flintin asukkaita.
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
LaToya Ruby Frazier syntyi 1982 Pennsylvanian Braddockissa ja kasvoi isoäitinsä luona paikkakunnan köyhimmällä alueella. Frazier aloitti 16-vuotiaana opinnot Edinboron yliopistossa. Hän oli jo aiemmin kiinnostunut valokuvauksesta saatuaan kameran, mutta yliopistossa Kathe Kowalski innosti häntä valokuvauksen pariin. Kowalski tutustutti Frazierin muun muassa Julia Margaret Cameronin ja Carrie Mae Weemsin valokuviin sekä James Baldwinin ja Roland Barthesin kirjoituksiin.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frazier alkoi vuonna 2001 luoda The Notion of Family -valokuvasarjaa, joka kuvaa hänen omaa ja hänen perheensä elämää sekä ympäröivää yhteisöä. Sarja dokumentoi Braddockin paikkakunnan elämää kolmen naissukupolven kautta.[2] Braddock oli 1900-luvun puolivälissä vilkas teollisuuskaupunki, jonka keskiössä oli Andrew Carnegien terästehdas. Terästeollisuuden alamäki kuitenkin alkoi 1960-luvulla, ja tuhansia ihmisiä muutti pois Braddockista. Jäljelle jäivät vain köyhät mustat, jotka eivät saaneet lainaa ostaakseen talon muualta.[3]
Frazier sai 2016 Elle-lehdeltä toimeksiannon Flintin vesikriisin käsittelemisestä kuvaesseeen kautta. Flintin kaupunki oli 2014 alkanut ottaa käyttöveden Flintjoesta. Vedessä oli kuitenkin vaarallisia määriä bakteereja ja lyijyä, mikä sairastutti monia asukkaita. Frazier halusi kuvata kriisiä paikallisen taiteilijan Shea Cobbin sekä tämän tyttären ja äidin kautta. Frazier vietti viiden kuukauden ajan läheisesti Cobbin perheen kanssa, ja Ellen artikkeli ”Flint is Family” julkaistiin elokuussa 2016. Frazierin mustavalkokuvissa näytetään empaattisesti arkista elämää vesikriisin keskellä. Frazier ja Cobb loivat yhdessä videoteoksen, jossa Cobb kertoo valokuvien taustoja ja jossa on Cobbin kirjoittama runo.[2]
Frazier jatkoi Cobbin tarinaa vielä Elle-lehden artikkelinkin jälkeen. Cobb muutti tyttärensä kanssa Mississippin Newtoniin, missä hänen isänsä asui. Frazier kuvasi perhettä sarjaan Flint is Family (Act II), jossa näytetään elämää ja työtä sekä luontoa ja puhdasta lähdevettä.[2]
Frazier osallistui Flintin avustamiseen, kun Michiganin oikeusministeri oli hylännyt kesäkuussa 2019 rikossyytteet kriisistä vastuussa olleita vastaan. Hän lahjoitti voitot, jotka oli vuonna 2018 saanut ensimmäisestä galleriassa järjestystä soolonäyttelystään, ja sai samalla summalla mukaan Robert Rauschnbergin säätiön. Rahoilla Flintiin hankittiin generaattori, joka tekee ilmasta vettä. Laite saapui heinäkuussa, ja se oli syyskuuhun mennessä tuottanut noin 450 tonnia vettä. Frazier kuvasi sarjassa Flint is Family (Act III) generaattorin saapumista ja ihmisen iloa siitä. Hän julkaisi 2022 teoksen Flint Is Family In Three Acts, jossa oli 176 valokuvaa viiden vuoden ajalta.[2]
Tyyli ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frazier on taiteilija-aktivisti, joka uskoo osallistavan taiteen pystyvän muuttamaan yhteisöjä. Hän onkin koko uransa ajan ollut osa yhteisöjä, joiden kanssa hän on läheisessä yhteistyössä luonut taidettaan.[2] Hän on teoksissaan käsitellyt muun muassa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, rasismia, siirtotyöläisiä, saasteita ja vanhojen teollisuuskaupunkien taloudellista taantumaa. Frazier kuvaa kohteitaan empaattisesti.[4]
Frazier on saanut vaikutteita sekä 1930-luvun sosiaalisen dokumentaarisen valokuvaajista ja 1970-luvun käsitetaiteilijoilta, kuten Allan Sekulalta ja Martha Roslerista. Keskeisin vaikutaja on kuitenkin afroamerikkalainen valokuvaaja ja elokuvantekijä Gordon Parks. Frazier on ottanut Parksin tavoin kameran aseekseen, jolla kuvata Yhdysvaltain yhteiskunnan varjopuolia ja nostaa esiin ääniä, joiden tarinat ovat aiemmin hukutettu.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Antoinette D. Roberts: LaToya Ruby Frazier The Museum of Modern Art. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Loren E. Miller: LaToya Ruby Frazier 12.7.2023. National Museum of African American History & Culture. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Corinne Segal: A bird’s-eye portrait of what was once a thriving steel town PBS. 16.11.2015. NewsHour Productions LLC. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
- ↑ True Pictures? LaToya Ruby Frazier October 30, 2021 – April 10, 2022 Kunstmuseum Wolfsburg. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta LaToya Ruby Frazier Wikimedia Commonsissa
- Kotisivut (englanniksi)