Länsiturkkilainen kaanikunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Länsiturkkilainen kaanikunta mahtavimmillaan 610-630-luvuilla

Länsiturkkilainen kaanikunta (kazakiksi Батыс түрік қағанаты ) oli 500-600-luvuilla valtakunta, joka sijaitsi Asovanmereltä ja Donilta Tienšanin itäosiin ja Intian koillisosiin asti. Valtakunnan sydänaluetta oli Džungaria, jossa asui dulati-heimoja sekä Länsi-Tienšan, jossa asui nušibi-heimoja. Niitä hallitsi Ašinan dynastian kaani.

Vuonna 657 kaanikunnan valloitti Kiinan keisari Tang. Kiinan keisari jakoi kaanikunnan kahteen osaan.

Vuonna 704 kaanikunnan valloitti Turgešin kaanikunta. Siihen loppui Länsiturkkilaisen kaanikunnan olemassaolo.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaanikunnan syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 603 Turkkilaisesta kaanikunnasta irtaantui sen itäinen osa. Tämän seurauksena syntyivät Länsi- ja Itäturkkilainen kaanikunta. Länsiturkkilaiseen kaanikuntaan kuuluivat Kazakstan, Keski-Aasia, Pohjois-Kaukasus, Krim, Ural ja Volga-joen varsi. Kaanikunnan etnisen ytimen muodostivat 10 heimoa, jotka asuivat vanhoilla usunien mailla Tienšan-vuoriston Karatau-vuorista Džungariaan asti.

Kaanikunnan pääkaupungiksi tuli Suyab (lähellä Tokmakin kaupunkia Kirgisiassa) ja kesäkaupungiksi tuli Ming-Bulag (lähellä Turkestanin kaupunkia. Valtakunnan keskus sijaitsi Semirechessä.

Kaanikunnan kukoistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaanikunta saavutti kukoistuksensa Dzhegui-kaanin (hallitsi vuosina 610618) sekä hänen nuoremman veljensä Ton-jabgu-kaanin (618630) hallitusaikana. Uudet sotaretket Toahristaniin ja Afganistaniin laajensivat valtakuntaa aina Intian luoteisosiin saakka. Ton-jabgu-kaani suoritti hallintouudistuksen ja nimitti omat edustajansa, tudunit, valvomaan eri alueita ja keräämään veroja niistä. Joidenkin oletusten mukaan hän olisi painattanut rahoja omalla tunnuksellaan (tästä ei ole vielä löytynyt todisteita). Kaani Sheguen (610618) ja Ton-jabgun (618630) hallitusvuosina kaanikunnnan rajat laajenivat Altaille, Tarim-joelle ja Amudarja-joelle. Länsiturkkilaiset ottivat pääkaupungikseen Suyabin. Bysantin keisarin liittolaisena Ton-jabgu aloitti vuonna 626 sodan Sassanidien Persiaa vastaan. Vuonna 626 turkkilaiset sotajoukot valloittivat rynnäköllä Tbilisin.

Bysantti ja Persia solmivat rauhansopimuksen, mikä pakotti myös Ton-jabgun lopettamaan sotatoimet. Vuonna 630 kaani Ton-jabgu surmattiin salaliittolaisten toimesta, jonka oli suunnitellut hänen setänsä Sibir-kaani. Myös hänet surmattiin pian tuon jälkeen. Vuonna 630 alkanut valtataistelu muuttui jatkuviksi sodiksi.

Kaanikunnassa harjoitettiin pääasiassa paimentolaisuutta ja puolipaimentolaisuutta. Turkkilaiset ja sogdilaiset heimot harjoittivat kauppaa, käsitöitä, laiduntamista ja kotieläinten kasvatusta. Orjien hankkiminen oli yksi tärkeimmistä syistä siihen miksi turkkilaiset hyökkäsivät naapuriheimojen ja –kansojen kimppuun.

Valloitetuilla alueilla säilyi sosiaalinen, taloudellinen ja hallinnollinen järjestelmä, mutta kaanien sijaishallitsijat (tudunit) valvoivat verojen keruuta ja niiden lähettämistä kaanille. Länsiturkkilaisessa kaanikunnassa syntyi myös eri yhteiskuntaluokkia sekä esifeodaalisia yhteiskuntasuhteita. Kaanikunnan keskushallinnon sotilaalliset ja poliittiset resurssit eivät kuitenkaan riittäneet pitämään eri kansoja ja heimoja kurissa ja nuhteessa. Sen vuoksi kaanikunnassa oli jatkuvia heimojen välisiä kahakoita ja hallitsijoiden vaihdoksia, mitkä väistämättä heikensivät kaanikuntaa koossa pitäviä tekijöitä.

Länsiturkkilaisen kaanikunnan tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tang-dynastian Kiina (keltainen alue). Tummemmalla ovat ne alueet jotka olivat joko Tang-dynastian Kiinan alaisuudessa, sen liittolaisia tai konfliktissa sen kanssa. Vasemmalla ”Western Goktürks eli Länsiturkkilainen kaanikunta

16 vuotta kestänyt heimojen välinen sota ja dynastioiden kinastelut (vuosina 640657) helpottivat Tang-dynastian kiinalaisten sotajoukkojen tunkeutumisessa Semirecheen. Tangin kuvernöörit yrittivät hallita länsiturkkilaisia heimoja liittolaisten avulla, jotka olivat kaanin suvusta. Turkkilaisten jatkuvat taistelut kiinalaisia ja heidän liittolaisia vastaan auttoi tjurgesheja pääsemään valtaan Semirechessä vuonna 704. Itäturkkilainen kaanikunta hyökkäsi suurella sotajoukolla Länsiturkkilaiseen kaanikuntaan ja varsin nopeasti sai liitettyä sen itseensä. Feodaalien välisten kahakoiden seurauksena Länsiturkkilainen kaanikunta hajosi 600-luvun puolivälissä.

Tämän sodan osapuolina olivat Länsiturkkilaisen kaanikunnan kaksi tärkeintä heimoliittoa: Dulu ja Nušibi. Ei edes kaanin tekemä hallinnollinen uudistus auttanut sodan lopettamiseksi. Yšbara Hilaš-kaani, joka hallitsi vuosina 634639, yritti uudistaa hallintoaan jakamalla maan kymmeneen ”nuoleen” eli heimoalueisiin. Vuonna 658659 Länsiturkkilaisen kaanikunnan valloitti Tang-dynastia. Vuonna 704 Länsiturkkilainen kaanikunta vapautui kiinalaisten alaisuudesta, mutta sisäiset kiistat ja pohjoisten kansojen hyökkäykset ajoivat valtakunnan kohti tuhoa ja samana vuonna kiinalaiset sotajoukot tuhosivat sen. Länsiturkkilainen valtakunta hajosi eikä sitä enää koskaan perustettu uudelleen.

Länsiturkkilaisen kaanikunnan maat jaettiin eri piireihin ja pitäjiin, joista muodostettiin kaksi kiinalaista kuvernementtia. Toinen oli dulu-heimojen alue, jonka johtoon pantiin Ašina Mishe ja toinen oli nušibi-heimojen alue, jonka johtajaksi tuli Ašina Buchzen. Molemmat kaanit olivat kiinalaisten vasalleja.

Vastahankkimien ”Länsiprovinssin” alueiden sijaishallitsijan asuinpaikka siirrettiin Turfanista, jossa se oli ollut vuodesta 640, Kuchuun lähemmäksi laidunalueita. Länsiturkkilaisesta kaanikunnasta tuli samanlainen kansojen sulatusuuni kuin Zhuzhanin kaanikunta, jotka olivat huomatavassa roolissa Euraasian turkin-ja mongolinkielisen väestön sekoittumisessa toisiinsa sekä myös turkin- ja mongolinkielisten kansojen muodostumisessa.

Valtakunnan hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaani oli kaanikunnan ylin henkilö. Kaani valittiin aina turkkilaisesta aatelisesta Ašina-suvusta.

Kaanin valta:
a) ylin toimeenpanija;
b) hallitsija;
c) sotapäällikkö;
d) maa-alueiden omistaja;
e) ylin tuomari.

  • Teginit olivat kaanin sijaishallitsijoita.
  • Jabgu, shat, elteber olivat ylimpien virkamiesten nimityksiä. Heidät valittiin kaanin suvusta. (käännettyinä: Jabgu = Läheinen; elteber hallitsi kansaa tai heimoa, joka oli kaanin alainen).
  • Buirukit, tarhanit olivat tuomarinviroissa.
  • Tudunit olivat kaanin sijaishallitsijoita valloitetuissa maissa. He valvoivat verojenkeruuta (luonnontuotteet) ja niiden toimituksia kaanille. Elchebogit olivat reviisoreita ja kaanien verojenkerääjiä (talousministeri).
  • Bekit olivat sukujen ja heimojen päälliköitä.
  • Karu-budun oli kaanikunnan pääväestö.
  • Tatit olivat orjia.

Etninen koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsiturkkilaisen kaanikunnan ydin oli 10 heimoa: Chu-joesta itään oli 5 dulu-heimoa ja siitä länteen oli 5 nušibi-heimoa. Historiallisissa lähteissä sitä on nimitetty myös nimellä ”On ok budun” eli kymmenen nuolen turkkilaiset (10 heimoa):

Hallitsijat ja kaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

katso artikkeli: Ašina

Turkkilaisen kaanikunnan läntisen osan hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Hallitusaika Turkkilainen nimi Kiinalainen nimi Muut nimet[1] Huomio[1]
Istemi-kaani 554-576 İstemi Yabgu Kağan perint.: 室点密 pinyin: shidianmi — Shidjanmi Muinaiskreikka : Silzivul tai Dizavul[2] Stembi-kaani
Persian kieli: ایستمی خان (Hakan-i-chin)
Bagadur-jabgu oli voimamies-jabgu.
Kara-Curin-Turk 576-599 Tardu Kağan
Kara-Curin-Turk
Boke-kaani
perint.: 达头可汗 pinyin: datoukehan — Datoukehan
perint.: 阿史那玷厥 pinyin: Ašinadianjue — Ashina Djantszjue
Persian kieli: Kara-Curin-Turk, Bijagu[3]
Muinaiskreikka: Tard[4]. tai turkkilaisten kaani”'[5]
Kara-Curin-Turk oli kunnioitettu turkkilainen. Turdu-kaani oli läntisen siiven kaani. Boke-kaani tarkoitti mahtavaa.
Nili-kaani 599-603 Il-tegin Bujuruk perint.: 泥利可汗 pinyin: nilikehan — Nilike-kaani Persian kieli: Parmuda Bujuruk oli perijän upseeriarvo

Aimak Abo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Hallitusaika Turkkilainen nimi Kiinalainen nimi Muut nimet[1] Huomio[1]
Toremen Apa-kaani 581-587 Apa-kaani perint.:阿波可汗 pinyin: abokehan Abo Ke-kaani
Alkuperäinen nimi: perint.: 阿史那大逻便 pinyin: Ašinadaluobian Muinaiskreikka Turum[6], Persian kieli Abrui[3]
Toremen tarkoittaa minä olen laki, Apa-kaani tarkoittaa vanhinta kaania.

Länsiturkkilaisen kaanikunnan kaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Hallitusaika Turkkilainen nimi Kiinalainen nimi Muut nimet[1] Huomio[1]
Nili-kaani 603-604 Il-tegin Bujuruk perint.: 泥利可汗 pinyin: nilikehan Parmuda )[7], Ili-tegin[8]. Il-tegin tarkoittaa perijää, Bujuruk tarkoittaa upseeria
Basyl-tegin 604 - vanha muoto: Poshi-Dele - Basyl-tegin tarkoittaa uhriprinssiä
Taman-kaani 604-612 Çulo Kağan perint.:泥厥處羅可汗pinyin: nijuechuluokehan Nitsjueculo ke-kaani ,
Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那达曼 pinyin: Ašinataman Ašina Taman
Arslan Lempinimi ”Leijona”.
Shgui-kaani 612-618 Şikoey Kağan perint.: 射匮可汗 pinyin: sheguikehan Sheguike-kaani - Snjabilainen nimi
Tun-Jabgu-kaani 618-630 Tong Yabgu Kağan perint.: 统叶护 pinyin: tongyehu Tuhjehu Basion oli Xiyu-valloittaja, kiinalainen lempinimi Tan-Jabgu (=Jabgu) — suuri jabgu
Kjuljug-Sibir -kaani 630-631 Bağatur Sepi Kağan perint.: 莫賀咄可汗 pinyin: moheduokehan Mohedo ke-kaani Muinaiskreikka Organa (?) Urag (?) — myrskytuuli, Kjuljug-Sibir-kaani — maineikas siperialainen kaani
Se-Jabgu-kaani 631-633 Se-Yabgu Kağan perint.:肆葉護可汗pinyin: siyehukehan Sijehu ke-kaani ,
Alkuperäinen nimi perint.:阿史那咥力pinyin: Ašinasili Ašina Sili
- Tolis-tegin oli itäisen suvun prinssi, Irbis Yshbaralumileopardi mahtava, Se-Jabgu-kaani oli väkivalloin hankkinut itselleen arvonimin jabgu.
Nishu Dulu -kaani 633-634 Bağaşa Tulu Kağan perint.: 阿史那泥孰pinyin: Ašinanishu Ašina Nishu — Alkuperäinen nimi,
Hallitsijanimi perint.: 咄陆可汗 pinyin: duolukehan Doluke-kaani
Kana (persiaksi) sai arvonimin perint.: 吞阿娄拔奚利邲咄陆可汗 pinyin: tun'aloubaxilibiduolukehan Tunaloubasilibidoluke-kaani Tong alip siligbir(?), Dulu-kaani — arvonimi, Gjana-šad — ruhtinaan arvonimi
Yshbara-Tolis-šad -kaani 634—639 İşbara Teriş Tunga Kağan perint.: 沙钵罗咥利失可汗pinyin: shaboluoxilishikehanShabolosilishi ke-kaani — Hallitsijanimi,
Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那同俄 pinyin: Ašinatonge Ašina Tune )
Tong-šad — suuri ruhtinas /šad
Halleg Yshbara-Dzhagbu-kaani 653—657 Uluğ İşbara Kağan perint.:沙钵罗可汗pinyin: shaboluokehan — Shaboloke-kaani, Alkuperäinen nimi perint.:阿史那贺鲁pinyin: Ašinahelu — Ašinahelu Persian kieli: Bizhan(?) Hallig — nouseva, lempinimi . Yshbara-kaani — mahtava-kaani
Ašina Dudzhi -kaani 676-679 Eçine Türçe Kağan Hallitsijanimi perint.:走其可汗pinyin: zoujikehan Tsoutszike-kaani, Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那施於北庭 pinyin: Ašinashiyubeiting Ašina Shijuibeitin - -
Ašina Hushelo-šad 693—704 Kushrak Buri-šad Alkuperäinen nimi: perint.: 阿史那斛瑟罗 pinyin: Ašinahuseluo Ašina Huselo, Hallitsijanimi perint.: 竭忠事主可 pinyin: jiezhongshizhukehan Tszezuhshiczeuke-kaani, - Kushrak- pikkulintu, Buri-šad — susi-ruhtinas

Länsiturkkilaisen kaanikunnan kaanit nushibi-heimoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Hallitusvuodet Kiinalainen nimi Muut nimet[1] Huomio[1]
Il-Kjuljug-šad Irbis-kaani 639—640 - - -
Irbis-Yshbara-Dzhagbu-kaani 640-641 Hallitsijanimi perint.:乙毗沙钵罗叶护可汗pinyin: yipishaboluoyehukehan — Ipishaboloehuke-kaani', Alkuperäinen nimi perint.:阿史那薄布 pinyin: Ašinabaobu Ašina Baobu ”Nushibialainen voimamies” lempinimi, Irbis Yshbara - lumileopardi mahtava
Irbis-Shegui -kaani 642-650 Hallitsijanimi perint.: 乙毗射匮可汗pinyin: yipishikuikehan ”Ipishekuike-kaani” - -
Hallig Yshbara-Dzhagbu-kaani 650-657 perint.: 沙钵罗可汗 pinyin: shaboluokehan — Shaboloke-kaani, Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那贺鲁 pinyin: Ašinahelu — Ašinahelu Persian kieli: Bizhan(?) Hallig — nouseva, lempinimi . Yshbara-kaani — mahtava-kaani
Ašina Buczhen-šad 657-667 - - -
Ašina Hushelo-šad 679-704 Alkuperäinen nimi: perint.: 阿史那斛瑟罗 pinyin: Ašinahuseluo Ašina Huselo , Hallitsijanimi perint.:竭忠事主可pinyin: jiezhongshizhukehan Tszeczhunshiczuke-kaani , - Kushrak- pikkulintu, Buri-šad — susi-ruhtinas

Länsiturkkilaisen kaanikunnan kaanit dulu-heimoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Hallitusaika Kiinalainen nimi Muut nimet[1] Huomio[1]
Jukuk-Irbis-Dulu -kaani 638-653 perint.: 乙毗咄陆可汗pinyin: yipiduolukehan ”Ipidoluke-kaani” ,
Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那欲谷 pinyin: Ašinayugu ”Ašina Juigu”
- Jukuk — pöllö, Irbis-Dulu -lumileopardi.
Hallig Yshbara-Dzhagbu-kaani 653-657 perint.: 沙钵罗可汗 pinyin: shaboluokehan — Shaboloke-kaani, Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那贺鲁 pinyin: Ašinahelu — Ašinahelu Persian kieli: Bizhan(?) Hallig — nouseva, lempinimi . Yshbara-kaani — mahtava-kaani
Ašina Mishe-šad 657-662 Hallitsijanimi perint.:奚利邲咄陆可汗pinyin: xilibiduolukehan ”Silibidoluke-kaani” ,
Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那弥射 pinyin: Ašinamishe ”Ašina Mishe”
- lempinimi Sankari
Ašina Juankin-šad 679-693 Hallitsijanimi perint.: 兴昔亡可汗pinyin: xingxiwangkehan ”Sinsivanke-kaani” ,
Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那元庆pinyin: Ašinayuanqing ”Ašinajuantsin”
- Menetetyn mahtavuuden palauttaja — arvonimi
Ašina Hushelo-šad 693—704 Alkuperäinen nimi: perint.: 阿史那斛瑟罗pinyin: Ašinahuseluo Ašina Huselo , Hallitsijanimi perint.:竭忠事主可pinyin: jiezhongshizhukehan Tszeczunshiczuke-kaani - Kushrak- pikkulintu, Buri-šad — susi-ruhtinas

Maanpakoon ajetut kaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Hallitusaika Kiinalainen nimi
Ašina Huaidao 704-708 Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那怀道pinyin: Ašinahuaidao ”Ašina Huaidao” ,
Hallitsijanimi perint.: 濛池都护、十姓可汗pinyin: mengchidouhu、shixingkehan ”Mencindouhushisinke-kaani”
Ašina Sian 708-717 Alkuperäinen nimi perint.:阿史那献pinyin: Ašinaxian ”Ašina Hian”,
Hallitsijanimi perint.:昆陵都护、兴昔亡可汗pinyin: kunlingdouhu、xingxiwangkehan ”Kunlingdouhusinvanke-kaani”
Ašina Sin 740-742 perint.: 阿史那昕 pinyin: Ašinaxin ”Ašina Hian” ,
Hallitsijanimi perint.: 十姓可汗 pinyin: shixingkehan ”Shinsinke-kaani”

Ašina Hushelo-šad kuoli Canjanissa. Hänen jälkeläisensä eivät päässeet palaamaan takaisin hajonneeseen kotimaahansa. Kiinalaiset neuvonantajat olivat kyllä sitä mieltä, että parempi olisi palauttaa kaanikuntaan vailla valtaa olevat kaanit kuin pyrkiä torjumaan 10 turkkilaista heimoa.


Ašina Huaidao 704—708[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • zh:阿史那怀道 . Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那怀道 pinyin: Ašinahuaidao ”Ašina Huaidao” , Hallitsijanimi perint.:濛池都护、十姓可汗pinyin: mengchidouhu、shixingkehan ”Mancidouhushisinke-kaani” .

Hän oli Ašina Hushelo-šadin poika . Vuonna 704 sai kaartilaisnimen juvei gjanjung ja nimitettiin kaaniksi (haocilaisen sijaishallitsijaksi). Hänet lähetettiin lähettilääksi Tjurgeshkin kaanikuntaan. Kuoli vuonna 708.

Ašina Sian (vanha nimi Hian) 708—717[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • zh:阿史那献 . Alkuperäinen nimi perint.: 阿史那献pinyin: Ašinaxian ”Ašina Hian” , Hallitsijanimi perint.:昆陵都护、兴昔亡可汗pinyin: kunlingdouhu、xingxiwangkehan ”Kunlindouhusinvanke-kaani” .

Ašina Juankin-šadin poika. Vuonna 704 hänet nimitettiin beitinien kuvernööriksi ja hoitamaan 10 aimakia. Sian sai käyttöönsä Tangin armeijan. Hän hyökkäsi aroille ja löi Dudanin kaanin, jonka pään hän lähetti pääkaupunkiin. Hän kokosi arolle 30.000 jurttaa ja lähetti niiden asukkaat Kiinaan. Hänet palkittiin kunniamerkillä ja omalla sinetillään. Monet dulut menivät kiinalaisten alaisiksi. Sian ymmärsi, että Ašinan palauttaminen valtaan johtaisin yhteenottoihin tjurgeshilaisten kanssa. Keisari ei kuunnellut hänen neuvojaan ja tunnusti Sogen vallan. Keisarin lähettiläs ei vielä ehtinyt perille, kun tjurgeshien ja karlukien välille puhkesi sota. Tjurgeshit hyökkäsivät myös kiinalaisten linnoituksia vastaan. Sian joutui mukaan sotaan. Keisarin neuvonantajat neuvoivat Kiinaa olemaan sekaantumatta sotaan, jotta barbarit tappaisivat toinen toisensa. Kun Sian ei onnistunut voittamaan, niin hän päätti palata takaisin Canjaniin, jossa hän kuoli vuonna 717.

Ašina Sin 740—742[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli Ašina Huaidaon poika. Vuonna 740 osa tjurgesheista suostui ottamaan Sinin kymmenen heimon kaaniksi. Sin-kaani pyysi Tang-dynastialta itselleen morsiamiamen, josta tuli Li-keisarinna. Sin matkusti Tszuilanin kaupunkiin, jossa hänet tappoi tjurgeshien Baga-tan-kaani. Li pakeni poikansa Czunhaon kanssa Kiinaan, jossa poika meni Kiinan armeijan palvelukseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Gumiljov: Muinaiset turkkilaiset.
  2. Menandr: Pienet myöhäishistorioitsijat (Менанадр. Малые поздние историки, 1860 vuosi, s. 313)
  3. a b Muhammad Narshahi: Buharan historia (Мухаммад Наршахи. Истори Бухары (Тарих’и-Бухара)
  4. Menandr: historia. Kirja 8 (Менандр. История. Kirja 8).
  5. Theofilus Samokatta
  6. Theofilus Samokatta. Historia. Kirja 7, VIII : 8
  7. Persialaisen Tabarin mukaan.
  8. Persialaisen Dinaverin mukaan

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]