Kyläpöllönen
| Kyläpöllönen | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Otus scops (Linnaeus, 1758)[2] |
||||||||||||||||||
| Alalajit [2] | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Kyläpöllönen Wikispeciesissä |
Kyläpöllönen (Otus scops), aiemmalta nimeltään kääpiösarvipöllö, on Etelä-Euroopassa sekä läntisessä ja keskisessä Aasiassa tavattava pöllölintu. Se muuttaa talveksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.
Väritykseltään lintu on ruskean- ja harmaankirjava. Naama on vaaleampi kuin muu ruumis. Kyläpöllösen siivet ovat pitkät ja soveltuvat hyvin muuttamiseen. Kooltaan lintu on 19–21 cm ja sen siipiväli on 47–54 cm.
Kyläpöllönen elää avoimilla metsämailla, puistoissa ja puutarhoissa. Se munii tavallisesti 3–6 munaa puun koloon. Ravinnokseen laji käyttää suurimmaksi osaksi hyönteisiä. Kyläpöllönen on enimmäkseen yöaktiivinen. Sen kutsuääni on matala vihellys.
Kyläpöllöskannan suuruudeksi arvioidaan 150 000–180 000 yksilöä.[1]
Laji havaittiin Suomessa ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Hauholla kesäkuussa 2011.[3][4][5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Otus scops IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Otus scops (TSN 555376) (viitattu 29.6.2011) (englanniksi)
- ↑ Maria van der Meer: Lintuharrastajat löysivät Suomesta uuden lintulajin HS.fi. 24.6.2011. Viitattu 30.6.2011.
- ↑ Kyläpöllönen uusi laji Suomelle 25.6.2011. Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Viitattu 30.6.2011.
- ↑ Rariteettikomitea tiedottaa: RK:n kokous Hangossa 3.–4.3.2012 Luettu 7.3.2012
