Kyläkarhiainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kyläkarhiainen
Carduus crispus - kähar karuohakas.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Karhiaiset Carduus
Laji: crispus
Kaksiosainen nimi
Carduus crispus
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kyläkarhiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kyläkarhiainen Commonsissa

Kyläkarhiainen (Carduus crispus) on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt ohdaketta muistuttava asterikasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkarhiainen kasvaa 50–180 cm korkeaksi. Varsi on harmahtava, tiheään seittikarvainen ja siinä on piikkisiä siipipalteita. Piikit ovat hennohkoja ja enintään 2,5 millimetrin pituisia. Lehdet ovat pariliuskaiset, päältä tummanvihreät, alta vaaleanharmaan karvan peitossa. Kukkamykeröt ovat nuppuina piikkipintaisia palloja, tiheitä ja pystyjä. Kukan auettua esiin tulevat purppuranpunaiset teriöt.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkarhiaista tavataan lähes koko Euroopassa Ranskasta itään Keski-Aasiaan ja satunnaisesti aina Japaniin saakka. Lajia tavataan tulokaslajina myös Pohjois-Amerikassa.[2] Suomessa kyläkarhiaista tavataan lähes koko maasta aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, mutta lajin esiintyminen on laikuttaista. Yleisin se on Etelä-Suomessa ja toisaalta Kainuusta Keski-Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä.[3] Suomessa kyläkarhiainen on muinaistulokas.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkarhiainen kasvaa pihoilla, joutomailla, linnoitus- ja kasarmialueilla, pelloilla, pientareilla ja tienvarsilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 438.
  2. Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 1.8.2007. (ruotsiksi)
  3. Kasviatlas: Kyläkarhiaisen levinneisyys Suomessa Viitattu 14.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]