Kuvitteellinen yhteisö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuvitteellinen yhteisö on ihmisryhmä, jota pitää koossa usko yhteisön olemassaoloon. Kuvitteellinen yhteisö on olemassa vain sen aikaa kuin jäsenet samaistavat itsensä siihen niin tunnetasolla kuin henkisesti. Käsitteen on esittänyt yhdysvaltalainen politiikantutkija Benedict Anderson teoksessaan Imagined Communities. Reflections on the Origin and Spread of Nationalism (1983), joka on suomennettu nimellä "Kuvitellut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua" (2006).

Kuvitteellisessa yhteisössä on keskeistä jäsenten suuri määrä, mikä tekee hankalaksi tavata henkilöitä kasvokkain, keskustella heidän kanssaan tai muutenkaan kommunikoida tehokkaasti. Esimerkiksi kansakunnat, etniset ryhmät ja osa suurista organisaatioista ovat kuviteltuja yhteisöjä. Olennaista on tällöin, että henkilö ei voi tuntea suurta määrää jäsenistä edes tuttuina.

Yhteisön sisällä tuttujen henkilöiden suurinta mahdollista määrää on tutkinut mm. Robin Dunbar, jonka mukaan nimetty ns. Dunbarin luku arvioi aivojen suorituskapasiteetin määräämää ihmisryhmien suurinta kokoa. Ihmisillä tämä luku on noin 150.

Keksityt perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Keksityt perinteet

Kuvitteellinen yhteisö synnytetään keksimällä sille perinteet, joilla voidaan yhdistää yhteisön jäsenet yhteisten päämäärien taakse. Kirjassa The Invention of Tradition (Keksityt perinteet)[1] Eric Hobsbawm kohdistaa mielenkiintonsa erityisesti vuosien 1870 ja 1914 väliseen ajanjaksoon. Hänen mukaansa ajankohdan traditioiden keksimisessä kolme innovaatiota olivat keskeisiä: perusopetuksen järjestäminen, julkisten seremonioiden organisoiminen ja julkisten monumenttien massatuottaminen. Näistä viimeistä on lähestytty statuomanian käsitteen avulla. Varsinkin kouluopetus, julkiset seremoniat ja monumenttien pystyttämiset edistivät tehokkaasti yhteisöllisyyttä ja ryhmäidentiteettiä, sekä tuottivat ja siirsivät traditioita.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Benedict: Kuvitellut yhteisöt: Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. (Imagined communities: Reflections on the origin and spread of nationalism, 1983.) Suomentanut Joel Kuortti. Johdanto: Jouko Nurmiainen. Sivilisaatiohistoria-sarja. Tampere: Vastapaino, 2007. ISBN 978-951-768-187-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eric Hobsbawm ja Terence Ranger: The Invention of Tradition. Cambridge University Press, 1983. ISBN 0-521-43773-3. (englanniksi)
  2. Tuuli Lähdesmäki: ”Kuohahdus Suomen kansan sydämestä”, Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa (pdf) Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 94. 2007. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 27.6.2011. , sivu 402.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häkli, Jouni: Itsestään selvästi suomalaisia vasta sata vuotta. Tiede, 2003, nro 8. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.10.2009.
  • Fingerroos, Outi: Klassinen tulkinta modernista nationalismista. (Kirja-arvio: Anderson, Benedict 2007: Kuvitellut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua.) Elore, 2008, 15. vsk, nro 1. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura. ISSN 1456-3010 . Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 30.10.2009.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.