Kuuma jupiter

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys viileästä, mutta jonkin verran hehkuvasta kuumasta jupiterista.

Kuuma jupiter on hyvin lähellä keskustähteään kiertävä suurimassainen planeetta, jolla on ympärillään suuri kaasuvaippa, joka on alaosastaan nestemäinen. Näin ollen kuumalla jupiterilla ei ole kiinteää pintaa, jolla voisi olla meidän tuntemassamme muodossa. Kuuman jupiterin keskustassa on hyvin tiheä kivirautaydin. Kuumat jupiterit ovat havaittu enimmäkseen vetovoimansa aiheuttamasta keskustähteensä kohdistuvasta huojummasta echelle-spektrometrin avulla dopplerin ilmiöön perustuen. Joidenkin kuumien jupitereiden radan kaltevuus on sellainen, että niiden ylikulun aiheuttamat pimennykset voidaan mitata herkillä mittalaitteilla. Toisista kuumista jupitereista tulevaa säteilyä on onnistuttu mittaamaan, sillä se tulee alemmasta lämpötilasta kuin keskustähden säteily, joka muuten hukuttaa kuuman jupiterin näkymättömiin. Kuumia jupitereita ovat esimerkiksi 47 Ursae Majoris b, Ypsilon Andromedae b, 51 Pegasi b ja Tau Bootis b.

[muokkaa] Kuuma Jupiter

Kuuma Jupiter saattaa kiertää planeettaa sellaisessa kulmassa, että sen ylikulut havaitaan tähden kirkkautta mittaavilla laitteilla.

Kuuma Jupiter on tavallisesti useita kertoja oman Aurinkokuntamme Jupiteria massiivisempi eksoplaneetta, joka kiertää hyvin lähellä keskustähteään. Tyypillinen etäisyys on alle 0,15 AU:ta, mikä tarkoittaa vain muutaman vuorokauden mittaista kiertoaikaa. Pienen etäisyyden vuoksi kuumasta jupiterista haihtuu kaasua jatkuvasti avaruuteen, minkä seurauksena tällaisesta kohteesta saattaa aikanaan muodostua ktooninen planeetta. Kuumien jupiterien radat ovat melko ympyrämäisiä, sillä tähden vuorovesivoimat pyöristävät lähellä kiertävien planeettojen radat nopeasti ympyröiksi.

Planeettatyyppinä kuumat jupiterit ovat ilmeisesti melko harvinaisia. Nykykäsityksen mukaan vain alle yhdellä prosentilla auringonkaltaisista lähitähdistä on seuralaisenaan kuuma jupiter. Näitä planeettoja tunnetaan kuitenkin useita, sillä niiden havaitseminen nykymenetelmillä, erityisesti radiaalinopeuden vaihteluihin perustuvassa menetelmässä, on hyvin helppoa. Tämä on aiheuttanut tilastollisen vääristymän niiden osuudessa kaikkien tunnettujen eksoplaneettojen joukossa.

Useiden kuumien jupiterien etäisyys emotähdestään on 0,02–0,07 AU, eli noin 1/50 Maan etäisyydestä Aurinkoon. Tämä on huomattavasti lähempänä tähteä kuin Merkuriuksen rata on Aurinkoa. Jos kuuman jupiterin etäisyys keskustähdestä on alle 0,06 AU, se vuorovesilukkiutuu eli kääntää aina saman puolen kohti keskustähteään, ja alle 2,5 tähden säteen päässä eksoplaneetta hajoaa vetovoimien takia.

Kuuma jupiter on mahdoton havaita spektriluokkaa F7 aikaisemmaltatähdeltä, koska nämä tähdet ovat hyvin aktiivisia ja spektriviivat toisenlaisia kuin Auringossa.

Kuuman jupiterin kaltaisen massiivisen kaasuplaneetan sijainti hyvin lähellä keskustähteä on yksinkertaisten planeettojen muodostumisteorioiden kannalta ongelmallista, sillä tähden kuumuuden ja säteilypaineen pitäisi hajottaa kaasuplaneetta jo sen muodostuessa. Näiden planeettojen oletetaankin syntyneen, kun kauempana tähdestä olevat planeetat vaelsivat protoplanetaarisen kiekon kaasun jarruttavan vaikutuksen takia lähelle keskustähteä niin sanotun migraatioteorian mukaan.

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut