Kurt Hahn
Kurt Matthias Robert Martin Hahn (5. kesäkuuta 1886 Berliini – 14. joulukuuta 1974 Hermannsberg, Baden-Württemberg) oli saksalaissyntyinen pedagogi, joka sai Britannian kansalaisuuden vuonna 1938.[1][2]
Hahn oli jo nuorena kiinnostunut englantilaisesta kouluopetuksesta. Hän lähti opiskelemaan Oxfordin Christ Churchiin ja jatkoi sen jälkeen yliopisto-opintoja Saksassa. Prinssi Max von Badenin avustuksella Hahn perusti Lounais-Saksassa sijaitsevaan Salemiin uudentyyppisen, brittiläistä mallia soveltavan julkisen sisäoppilaitoksen, joka aloitti toimintansa 1920. Hahn toimi itse koulun rehtorina sekä englannin- ja historianopettajana. Hitlerin noustua valtaan Hahn joutui natsien epäsuosioon ja menetti työpaikkansa, koska oli juutalainen. Heinäkuussa 1933 hän muutti natsi-Saksasta Britanniaan, ja seuraavalla vuosikymmenellä hän liittyi Englannin kirkon jäseneksi.[1][3]
Britanniassa Hahn jatkoi työtään rehtorina. Vuonna 1934 hän perusti Skotlantiin uuden Gordonstoun-nimisen sisäoppilaitoksen, jossa hän hyödynsi pitkälti samoja periaatteita kuin edellisessä koulussaan. Kuningas Charles III on aikoinaan opiskellut Gordonstounissa, samoin kuin hänen veljensä, prinssit Andrew ja Edward. Heidän isänsä prinssi Philip oli Gordonstounin lisäksi oppilaana myös Salemissa.[1][4]
Terveysongelmista kärsinyt Hahn jäi Gordonstounista eläkkeelle vuonna 1953 ja palasi sen jälkeen asumaan Saksaan lähelle Salemia. Myöhemmin hän oli vielä mukana monissa uusissa projekteissa. Hän oli esimerkiksi perustamassa Walesissa sijaitsevaa Atlantic Collegea (1962) ja siitä alkunsa saanutta maailmanlaajuista United World Colleges -liikettä.[1][5][6]
Vuonna 1964 Hahnille myönnettiin kunnia-arvonimi CBE (Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentaja).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Wedell, George: Hahn, Kurt Matthias Robert Martin (maksullinen artikkeli) Oxford Dictionary of National Biography. 23.9.2004, päivitetty 28.9.2006. Viitattu 5.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Killy, Walther & Vierhaus, Rudolf: Deutsche biographische Enzyklopädie (DBE). Band 4, Gies–Hessel, s. 331. München: Saur, 1996. ISBN 3-598-23164-4. (saksaksi)
- ↑ Stabler, Ernest: Founders. Innovators in Education, 1830–1980, s. 185–190, 192–193. Edmonton: The University of Alberta Press, 1987. ISBN 0-88864-114-1. (englanniksi)
- ↑ Stabler 1987, s. 185, 193–194.
- ↑ Stabler 1987, s. 199, 213–215.
- ↑ Työtä pelkäämätön pärjää UWC-lukiossa Turun Sanomat. 4.1.2004. Viitattu 5.2.2022.
| ||||||||||||||||||||||
