Maximilian von Baden

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maximilian von Baden

Prinssi Maximilian Alexander Friedrich Wilhelm von Baden (lyh. Max von Baden, 10. heinäkuuta 18676. marraskuuta 1929) oli Badenin suurherttua Fredrik II:n serkku ja perijä. Hän oli naimisissa Maria Luise von Hannover-Cumberlandin kanssa, joka oli Ison-Britannian ja Irlannin kuningashuoneen prinsessa ja Braunschweig-Lüneburgin herttuatar.

Von Badenia pidettiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa liberaalina. Sodan aikana hänet nimitettiin valtakunnankansleriksi lokakuussa 1918 ja hänen tehtävänsä oli neuvotella aselepo liittoutuneiden kanssa sodan viime päivinä. Vaikka hänellä olikin epäilyksensä kenraalikunnan rauhantahdosta, hän hyväksyi tehtävän ja nimitti hallituksen, johon ensi kertaa kuului sosiaalidemokraattien edustajia (esimerkiksi Friedrich Ebert ja Philipp Scheidemann). Hallituksen työskentelyn aselevon saavuttamiseksi keskeytti vallankumouksen syttyminen Saksassa marraskuun ensi päivinä. Max von Baden ymmärsi, ettei keisari voisi enää säilyttää kruunuaan ja painosti häntä luopumaan vallastaan pelastaakseen monarkian. Keisari ei kuitenkaan suostunut kunnes viimein Paul von Hindenburg ja Wilhelm Groener ilmoittivat, että keisarin oli luovuttava vallasta. Monarkian päätyttyä myös Max von Baden erosi virastaan Ebertin hyväksi 9. marraskuuta 1918. Eroa seurasi välittömästi Saksan tasavallan perustamisilmoitus.

Max von Baden vietti lopun elämäänsä eläkkeellä. Serkkunsa Fredrik II:n kuoltua vuonna 1928 hänestä tuli Badenin suvun päämies.

Saksan keisarikunnan lippu Edeltäjä:
Georg von Hertling
Saksan valtakunnankansleri
3. lokakuuta 1918 – 9. marraskuuta 1918
Seuraaja:
Friedrich Ebert