Kuolemajärven kirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuolemajärven kirkko ennen sotia.

Kuolemajärven kirkko sijaitsi Kuolemajärven Kirkkoniemessä, luovutetussa Karjalassa.

Kirkon suunnitteli Josef Stenbäck. Kirkko rakennettiin Virolahden punaisesta graniitista vuosina 1899-1902 ja vihittiin käyttöön 11. tammikuuta 1903. Kirkko oli muodoltaan kahtamoinen, jonka kellotorni sijaitsi alttarin ja ristivarren välisessä kulmauksessa. Myös kahtamoisen ristikeskustan päällä oli pieni torni, kattoratsastaja. Kuolemajärven kirkko edusti kansallisromantiikkaa.

Kellotornissa oli kolme kelloa. Alttaritaulua kirkossa ei ollut vaan sen tilalla oli alttariseinän suuresta ikkunasta avautuva luonnonmaisema. Kirkon urut olivat 19-äänikertaiset.

Kirkon tuhoutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemajärven kirkon rauniot talvisodan jälkeen.

Kun talvisota syttyi, joutui Kuolemajärvi varsin pian sotatoimialueeksi. Suomalaiset räjäyttivät kirkon tornin 8. joulukuuta 1939, jotta venäläiset eivät olisi voineet käyttää tornia tähystys- ja tulenjohtopaikkanaan. Räjähdyksen aiheuttama tulipalo tuhosi kirkon pahoin, vain muhkeat kiviseinät jäivät pystyyn. Talvisodan jälkeen kirkon raunio jäi Neuvostoliitolle.

Kun Suomi valtasi Kuolemajärven takaisin jatkosodassa 1941, huomattiin venäläisten aloittaneen kirkon raunion purkamisen. Jatkosodan aikana suomalaiset eivät ryhtyneet korjaamaan kirkkoa. Vuonna 1944 alue siirtyi taas Neuvostoliitolle. Tämän jälkeen kirkonraunio ja hautausmaa hävitettiin täydellisesti. Kirkon graniittiseinät, tiilet ja hautamuistomerkit kuljetettiin pois ja koko alue tasattiin. Nykyään paikalla toimii lasten leirikeskus.

Kirkon kellot ja urut tuhoutuivat kirkon mukana, mutta osa irtaimistosta, muun muassa ehtoolliskalustot ja kastemalja 1700- ja 1800-luvuilta, saatiin pelastettua. Kuolemajärven seurakunta lahjoitti kaiken pelastuneen omaisuutensa vuonna 1950 Turun Martin seurakunnalle.

Muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suomalaisten toimiminen luovutetulla alueella helpottui. Kirkon paikalle asennettiin muistolaatta vuonna 1990. Varsinainen muistomerkki pystytettiin 1995 kirkon alttarin paikalle. Muistomerkki valmistettiin Virolahden punaisesta graniitista eli samasta materiaalista kuin kirkkokin oli aikoinaan rakennettu.

Aikaisemmat kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemajärvellä oli ollut ainakin kaksi aiempaa kirkkoa ennen viimeisimmän kirkon valmistumista. Kuolemajärven ensimmäinen kirkko oli tiettävästi vuonna 1619 puusta rakennettu Pyhälle Birgitalle omistettu kappelikirkko, joka sijaitsi Kaukajärven kylässä. Tämä kirkko määrättiin purettavaksi huonon kuntonsa vuoksi vuonna 1781.

Toinen Kuolemajärven kirkko valmistui vuonna 1759 Kirkkoniemeen, jossa Kuolemajärven kirkot tämän jälkeen sijaitsivat. Tämä kirkko oli puinen ristikirkko, jossa oli erillisenä rakennuksena kellotorni (valmistui 1786). Kirkossa oli runsaasti maalauksia, mutta tässäkin kirkossa oli alttaritaulun paikalla ikkuna. Osa näistä maalauksista on nykyisin Kansallismuseossa, jonne ne siirrettiin kirkon purkamisen yhteydessä. Uuden kirkon rakentamista oli suunniteltu jo 1887, mutta vasta 1899 tilattiin Josef Stenbäckiltä uuden kirkon piirustukset. Tämä kirkko purettiin vuonna 1901, vaikka uusi kirkko ei vielä ollutkaan valmistunut.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
  • Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3