Kun on tunteet

Wikipedia

Kun on tunteet
Ohjaaja	Erik Blomberg
Käsikirjoittaja	Mirjami Kuosmanen
Tuottaja	Erik Blomberg
Säveltäjä	Ahti Sonninen
Pääosat	Maija Karhi Tarmo Manni
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Kansan Elokuva Oy
Ensi-ilta	13. elokuuta 1954
Kesto	75 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
Elonet

Kun on tunteet (Kärlek i mars) on suomalainen mustavalkoinen elokuva vuodelta 1954. Sen pohjana ovat Maria Jotunin novellit Rakkautta, Matami Röhelin, Josefiina ja Maantiellä kokoelmassa Rakkautta (1907), Kun on tunteet ja Hilda Husso kokoelmassa Kun on tunteet (1913), Käärme paratiisissa, Pietari Suuren tapainen ja Onnellinen Heliina kokoelmassa Tyttö ruusutarhassa (1927) ja novelli Rohdoskaupassa kokoelmassa Norsunluinen laulu (1947). Sekä ohjauksesta että kuvauksesta vastasi Erik Blomberg. Hän toimi myös elokuvan tuottajana.

Elokuvassa on peräti neljätoista päähenkilöä, joista Maija Karhin tulkitsema Viia nousee hieman muita suurempaan osaan. Hänen kauttaan siirrytään kohtauksesta toiseen. Viian ja talonmies Joosuan lemmentarina on jonkinlainen sidostarina episodimaisessa elokuvassa. Varsinainen episodielokuva Kun on tunteet ei kuitenkaan ole, kuten ei myöskään elokuvallinen vastine Jotunin novellikokoelmalle. Suomen kansallisfilmografia 5 luonnehtii sitä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, pienoiskuvaksi Jotunin novellien maailmasta. Neljätoista novelleista valittua henkilöä liitetään toisiinsa dialogein ja monologein. Kaikkia yhdistää ympäristön lisäksi rakkauden teema ja tihennetyn ajan luoma jännite. Kun on tunteet tapahtuu yhden päivän aikana pikkukaupungissa, jota esittää Porvoon vanhakaupunki. Elokuvaa on verrattu Max Ophulsin Arthur Schnitzler -elokuvaan La Ronde (Karuselli) vuodelta 1950.

Televisiossa Kun on tunteet nähtiin ensi kerran 9. huhtikuuta 1960 TES-kanavan esittämänä.

Sisällysluettelo 1 Henkilöt 2 Sisältö 3 Arvostelut 4 Lähteet

[muokkaa] Henkilöt

Sasu Haapanen on kauppias Eriksson	Rauni Luoma on Josefiina
Emmi Jurkka on Hilda Husso	Tarmo Manni on talonmies Joosua
Maija Karhi on piika Viia	Senni Nieminen on leskirouva Myyri
Aku Korhonen on Pekka, Voilokin isäntä	Rauha Rentola on onnellinen Heliina
Mirjami Kuosmanen on Hulta Hempukka	Henny Waljus on Lettuska
Raakel Laakso on torikauppias	Pentti Viljanen on suutari Lettunen
Kaisu Leppänen on matami Röhelin	Eeva-Kaarina Volanen on Röhelinin asiakas

[muokkaa] Sisältö

Elokuva alkaa suutari Lettusen naisasioista. Hulta Hempukka on vietellyt hänet ja Lettuska on saanut tarpeekseen. Talonmies Joosuan ja onnellisen Heliinan keskustelun kautta siirrytään leskirouva Myyrin makuuhuoneeseen. Hän käy piikansa Viian kanssa loputtoman tuntuista väittelyä siitä, kävikö joku mies Viian luona sopimattomaan aikaan. Sanailua kestää yhdeksän minuuttia ja siinä on käänteitä kerrakseen. "Ihan niin kuin Pietari Suuri", toteaa Viia emännästään. Viian ja Joosuan pikku kuhertelun kautta siirrytään synkkäsävyiseen kohtaukseen, jossa raskaana oleva nainen tulee asioimaan matami Röhelinin luona. Hän aikoo antaa vauvansa Röhelinin kasvatettavaksi. Seuraavaksi mennään torille Voilokin isännän Pekan reessä. Matkaan tarttuu myös Joosua ja sen aikana puhutaan ummet ja lammet. Torilla on myös Viia, joka tapaa puheliaan pelastusarmeijalaisen Josefiinan ja tekee kauppaa torikauppiaan kanssa.

Pian seurataan Viian ja Joosuan romanssin edistymistä liiterissä, jonka jälkeen käydään vilkaisemassa tapahtumia Lettusen asunnossa. Viian ja Joosuan romanssi taas edistyy siihen malliin, että he käväisevät ostamassa vihkisormukset. Tämän jälkeen siirrytään jälleen Lettusen asuntoon, jossa kehittyy kolmiodraama. Lettuska ja Hulta Hempukka kiistelevät, kummalle Lettunen kuuluu. Lopulta naiset käyvät käsiksi toisiinsa ja Hempukka saa taikinat naamallensa. Tuvassa riehumisen jälkeen seuraa Hilda Husson lähes seitsenminuuttinen puhelinkohtaus. Lopuksi seurataan elokuvan keskeisimmän parin Viian ja Joosuan herkkiä hetkiä yön vähitellen laskeutuessa pikkukaupungin ylle.

[muokkaa] Arvostelut

Valma Kivitie kirjoitti elokuvasta laajan artikkelin Elokuva-Aitta -lehdessä elokuussa 1954. Hän antoi elokuvalle viisi tähteä. Kivitie: "Jotuni on erinomaisen tarkkasilmäinen ihmiskuvaaja ja dialogin taitajana verraton. Sivun parin kolmen neljän ahtaissa puitteissa pelkän kaksinpuhelun muodossa lyhyissä äärimmilleen karsituissa vuorosanoissa alaston ihmismieli sädehtii omaa valoaan kuin majakka pimeällä merellä." Helsingin Sanomat kirjoitti: "Oli jo todella aika filmin 'löytää' Jotuni, jonka ihana naiskuvaus jo sellaisenaan on, tavallisesti niin latteiden ja ohuiden filmisankaritartyyppiemme jälkeen, varmaan vallan hedelmällistä 'mustaa multaa' tekijäin ja esittäjien hyväksi." Kriitikot kiittelivät valojen ja varjojen luomaa tunnelmaa sekä kuvauksen rauhallisuutta. Näyttelijäsuoritukset arvioitiin onnistuneiksi kautta linjan.

[muokkaa] Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 5, ISBN 951-861-206-4, kirjastoluokka 77.4
• Televisio-ohjelma TV-Arkisto Maija Karhi, YLE-Teema, 2007
• Elonet Kun on tunteet