Pentti Viljanen
| Pentti Viljanen | |
|---|---|
 Pentti Viljanen Noki-Joosun roolissa elokuvassa On lautalla pienoinen kahvila. |
|
| Syntymäaika | 30. heinäkuuta 1915 |
| Syntymäpaikka | Tampere |
| Aktiivisena | 1936–1975 |
| Kuolinaika | 5. toukokuuta 1975 (59 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Helsinki |
| Oikea nimi | Pentti Elias Viljanen |
| Ammatti | näyttelijä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Palkinnot | |
|
Jussi-palkinto 1952 |
|
Pentti Elias Viljanen (30. heinäkuuta 1915 Tampere – 5. toukokuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Viljanen esiintyi kaiken kaikkiaan noin 75 elokuvassa, yleensä koomisissa ja pienissä osissa. Kosti Elon näyttelijäkoulun jälkeen Viljanen näytteli Tampereen Teatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa, Iloisessa Teatterissa, Punaisessa Myllyssä ja MTV-teatterissa.
Viljanen esiintyi useissa sotilasfarsseissa 1950-luvulla ja profiloitui Reino Valkaman kanssa aliupseerirooleihin, lukuunottamatta yli-ikäisen varusmieskorpraali Konstilan osaa elokuvassa Komppanian neropatit (1952). Hänen ainoa sankariroolinsa oli Väliportin Matin osa Teuvo Tulion esikoisohjauksessa Taistelu Heikkilän talosta (1936), joka oli myös Viljasen ensimmäinen elokuva. Viljasen viimeiseksi elokuvaksi jäi Rauni Mollbergin ohjaama televisioelokuva Siunattu hulluus (1975). Viljanen sai ainoan Jussi-palkintonsa elokuvasta Omena putoaa (1952).
Viljanen kuoli 59-vuotiaana vuonna 1975.
Tärkeimmät elokuvat (45 kpl) [muokkaa]
- Taistelu Heikkilän talosta (1936) (Väliportin Matti)
- Miehen kylkiluu (1937) (Jussi, apteekkari)
- Markan tähden (1938) (Ville Turkki)
- Miehen tie (1940) (tamperelaiskeikari)
- Rantasuon raatajat (1942) (Salmisen Jussi)
- Tuomari Martta (1943) (Pentti Raitanen)
- Rakkauden risti (1945) (Pekka)
- En ole kreivitär (1945) (ratsupalvelija Frick)
- Kohtalo johtaa meitä (1945) (humalainen mies)
- Ristikon varjossa (1945) (puolustusasianajaja)
- Kirkastuva sävel (1946) (huutokaupan pitäjä)
- Viikon tyttö (1946) (maisteri "Pupu" Ojanen)
- Kalle Aaltosen morsian (1948) (merimies Sutinen)
- Pontevat pommaripojat (1949) (Pena)
- Lännen lokarin veli (1952) (Justuksen isä)
- Komppanian neropatit (1952) (korpraali Kalle Konstila)
- Muhoksen Mimmi (1952) (Rappari-Rantsu)
- Kaikkien naisten monni (1952) (varuskersantti)
- On lautalla pienoinen kahvila (1952) (Noki-Joosu, pontikkakauppias)
- Omena putoaa (1952) (Murto-Kalle)
- Miljonäärimonni (1953) (ylivääpeli Kulkunen)
- Lumikki ja 7 jätkää (1953) (Ujo)
- Varsovan laulu (1953) (kokki)
- Kaksi hauskaa vekkulia (1953) (Martti Teräs)
- Kovanaama (1954) (valokuvaaja Evert Pinsiö eli Hakkelus-Bill)
- Laivan kannella (1954) (Matti)
- Putkinotko (1954) (Aapeli Muttinen)
- Laivaston monnit maissa (1954) (radisti)
- Villi Pohjola (1955) (hautausurakoitsija)
- Sankarialokas (1955) (varusylikersantti / sukellusveneen varuskersantti)
- Helunan häämatka (1955) (Jalmari, Voutilaisen renki)
- Silja – nuorena nukkunut (1956) (Mikko)
- Tyttö tuli taloon (1956) (eno)
- Vääpelin kauhu (1957) (varuskersantti Turunen)
- Herra sotaministeri (1957) (ministeri Esko Leskelä - Maltillisen työväen oppositio)
- Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) (kersantti Saastamoinen)
- Niskavuoren naiset (1958) (apteekkari)
- Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959) (vanki)
- Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) (ravintolanjohtaja Kolperi)
- Opettajatar seikkailee (1960) (arkkitehti Paatero)
- Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960) (koelaulutilaisuuden järjestäjä)
- Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960) (konstaapeli Tarkka)
- Tyttö ja hattu (1961) (kiertueen johtaja David Moulin alias Taavetti Moilanen)
- Villin Pohjolan kulta (1963) (Kiveliön Konsta)
- Siunattu hulluus (1975) (Nestori)
