Pentti Viljanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pentti Viljanen
Syntymäaika 30. heinäkuuta 1915
Syntymäpaikka Tampere
Aktiivisena 1936–1975
Kuolinaika 5. toukokuuta 1975 (59 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Oikea nimi Pentti Elias Viljanen
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

Jussi-palkinto 1952

Pentti Elias Viljanen (30. heinäkuuta 1915 Tampere5. toukokuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Viljanen esiintyi kaiken kaikkiaan noin 75 elokuvassa, yleensä koomisissa ja pienissä osissa. Kosti Elon näyttelijäkoulun jälkeen Viljanen näytteli Tampereen Teatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa, Iloisessa Teatterissa, Punaisessa Myllyssä ja MTV-teatterissa.

Viljanen esiintyi useissa sotilasfarsseissa 1950-luvulla ja profiloitui Reino Valkaman kanssa aliupseerirooleihin ollen itse usein kersantin roolissa. Poikkeuksena sotilasfarsseissa oli yli-ikäisen varusmieskorpraali Konstilan osa elokuvassa Komppanian neropatit (1952). Hänen ainoa sankariroolinsa oli Väliportin Matin osa Teuvo Tulion esikoisohjauksessa Taistelu Heikkilän talosta (1936), joka oli myös Viljasen ensimmäinen elokuva. Viljasen viimeiseksi elokuvaksi jäi Rauni Mollbergin ohjaama televisioelokuva Siunattu hulluus (1975). Viljanen sai ainoan Jussi-palkintonsa elokuvasta Omena putoaa (1952).

Varsinaisia päärooleiksi luokiteltavia osia Viljasella oli vain muutama. Esimerkkeinä voisi mainita jo mainitut Taistelu Heikkilän talosta -elokuvan Väliportin Matti (1936) ja Komppanian neropatit -farssin korpraali Konstila (1952) sekä Pontevien pommaripoikien Pena (1948), 2 hauskaa vekkulia -elokuvan toinen miespääosa (1953) ja Kovanaaman valokuvaaja Pinsiö (1954).

Viljanen kuoli 59-vuotiaana vuonna 1975.

Filmografia (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.