Konstantin Taipale

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Konstantin Taipale (15. huhtikuuta 188229. marraskuuta 1937 Leningrad) oli suomalainen Venäjällä ja Neuvostoliitossa asunut kemisti ja professori. [1]

Taipaleen vanhemmat olivat Virolahdella syntynyt teknikko Aleksander Konstantininpoika Taipale (s. 1856) ja Jekaterina Alekseintytär. Perhe asui Virolahdella, Viipurissa ja sitten Pietarissa. Konstantin Taipale kävi Pietarissa Pyhän Annan kirkon klassista koulua 1892–1901 ja pääsi sieltä ylioppilaaksi 1901. Hän opiskeli sitten kemiaa Pietarin yliopistossa ja työskenteli vuonna 1904 puolen vuoden ajan Saksassa Strassburgissa professori Timmen laboratoriossa. Taipale valmistui 1906 ja hän hankki vielä orgaanisen kemian opettajan pätevyyden. [1]

Taipale oli 1907 Polyteknisen instituutin vanhempana assistenttina ja mallikappalemuseon johtajana, työskenteli sitten puoli vuotta Saksassa Leipzigin yliopistossa ja toimi vuodesta 1908 alkaen Pietarin yliopiston analyyttisen ja fysikaalisen kemian assistenttina. Vuonna 1925 hänestä tuli Leningradin valtionyliopiston apulaisprofessori ja kvantitatiivisen analytiikan laboratorion johtaja. Hän oli Nekrasovin opettajakorkeakoulun orgaanisen kemian professorina 1919–1923 ja Valtiollisen ensimmäisen tupakkatrustin tieteellisen laboratorion johtajana 1925–1935.[1]

Taipaleesta tuli Leningradin yliopiston orgaanisen kemian professori 1930 ja vuodesta 1935 hän oli orgaanisen kemian jatko-opiskelijoiden yksikön johtaja. Leningradin Tieteellisen seuran jäsen hänestä tuli 1932. Taipale oli vuonna 1930 mukana kirjoittamassa kemian oppikirjaa Sbornik Referatov po Himii ja hän sai vuonna 1928 Venäjän kemian seuran myöntämän A. A. Voskresenskin ja N. N. Zininin palkinnon. Taipaleesta tuli kemian tohtori 1935. Hän vieraili elokuussa 1935 Suomessa todennäköisesti professori Gustaf Kompan kutsumana. Komppa oli vieraillut syyskuussa 1934 Leningradissa Dmitri Mendelejevin syntymän 100-vuotisjuhlissa.[1]

Taipaleen terveys alkoi heiketä 1930-luvun puolivälissä. Hänen eläkeanomustaan ei kuitenkaan hyväksytty ja hän kuoli sydänkohtauksen marraskuun lopulla 1937. Taipale haudattiin Bogolovskojen hautausmaalle Leningradiin.[1]

Konstantin Taipale oli naimisissa vuodesta 1909 Jekaterina Isaakovna Roosenoorin (s. 1886) kanssa, jonka 1907 syntyneen Juri-pojan Taipale otti nimiinsä 1916. Perheessä oli myös tytär Galina (s. 1910) ja poika Andrei (Antti, s. 1916). Taipaleen kuoltua Jektarina pääsi nähtävästi muuttamaan Suomeen 1938 ja Galina ja Andrei muuttivat puolestaan Saksaan samana vuonna. Juri (Yrjö) oli muuttanut Suomeen jo 1930-luvun alkupuolella.[1][2]

Yrjö (Juri) Taipale oli Suomeen siirryttyään työssä ensin Arabian tehtailla ja sen jälkeen hän toimi professori Gustaf Kompan yksityisassistenttina Teknillisen korkeakoulun kemian laitoksella. Yrjö Taipale keksi uuden menetelmän posliinin kultausta varten ja perusti tätä varten Suomen Kiiltokulta Oy:n 1934. Suomen Kiiltokulta Oy:ssä (vuodesta 1936 Kemiallinen teollisuus Oy) kehitettiin sitten myös menetelmä, jolla öljytuotteita voitiin regeneroida jäteöljystä ylikuuman vesihöyryn avulla. Sotavuosina menetelmää käytettiin Suomessa voiteluaineiden tuottamiseen kierrätetystä jäteöljystä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]