Kolesteroliesterien varastoitumissairaus

Kolesteroliesterien varastoitumissairaus on lysosomaalisiin kertymäsairauksiin kuuluva synnynnäinen, geneettinen aineenvaihdunnan sairaus. Sen oirekuva ja oireiden alkamisajankohta ovat huomattavasti yksilöllisesti vaihtelevia. Periytymistapa on autosomaalinen ja peittyvä.

Kolesteroliesterien varastoitumissairaudessa rasva-aineita kertyy maksaan, suolistoon, pernaan ja verisuonten seinämiin. Taudin aiheuttamat oireet voivat ilmetä jo lapsuudessa tai vasta aikuisiällä. Oireet ovat hitaasti eteneviä, mutta taudin vaikeusaste vaihtelee. Kolesteroliesterien varastoitumissairauteen liittyy maksasairaus, joka joskus ilmenee hepatomegaliana jo varhaislapsuuden aikana. Ajan kuluessa maksasairaus voi edetä rasvamaksan ja fibroosin kautta kirroosiin. Vaikeimpiin maksasairauksiin liittyy kasvanut riski maksasyöpään. Noin kolmanneksella potilaista kolesteroliesterien varastoitumissairaus aiheuttaa myös splenomegaliaa, anemiaa ja verihiutaleiden vähyyttä. Joskus esiintyviä piirteitä ovat lisämunuaiskuoren kalkkeutuminen ja ravinnon imeytymishäiriöt. Tyypillistä kolesteroliesterien varastoitumissairaudessa on maksasairauden lisäksi sydämen ja verisuonten vaurioituminen. Voi kehittyä ateroskleroosi, joka altistaa sydän- ja aivoinfarkteille.

Kolesteroliesterien varastoitumissairaus johtuu mutaatiosta kromosomissa 10 sijaitsevassa LIPA-geenissä. Mutaation seurauksena hapan lipaasi A -entsyymin toiminta on heikkoa ja rasva-aineita, kuten kolesteroliestereitä kertyy eri elimiin. Entsyymiaktiivisuutta on sairastuneiden soluissa <2 % – 11 % tavallisesta. Entsyymiaktiivisuuden määrä ei kuitenkaan aina suoraan korreloi oireiden vaikeusasteen kanssa. Saman geenin mutaatiosta johtuvassa, mutta vaikeammassa Wolmanin taudissa entsyymiaktiivisuutta ei ole jäljellä juuri lainkaan. Usein kolesteroliesterien varastoitumissairaus todetaan vasta aikuisuudessa kohonneiden kolesteroli- ja maksa-arvojen havaitsemista seuraavien tutkimusten myötä. Verikokeissa voidaan usein todeta samankaltaiset rasva-ainearvot kuin familiaalisessa hyperkolesterolemiassa. Erotusdiagnostisesti huomionarvoisia tiloja ovat Wolmanin taudin lisäksi Gaucherin tauti, Niemann–Pickin tauti (tyypit A ja B) ja Chanarin–Dorfmanin oireyhtymä. Triglyseridien kertyminen kehoon liittyy myös galaktosemiaan, fruktoosi-intoleranssiin ja eräisiin aminohappoaineenvaihduntahäiriöihin. Saksassa kolesteroliesterien varastoitumissairauden esiintyvyydeksi on arvioitu 1/50 000. Osalla potilaista selkeitä oireita voi kuitenkin olla hyvin vähän eikä diagnoosia siksi välttämättä osata lainkaan asettaa.

Kolesteroliesterien varastoitumissairauteen ei ole parannuskeinoa. Hyperkolesterolemian hoitaminen sekä sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisy ovat tärkeitä. Kolesterolilääkkeiden lisäksi avuksi voi olla rajoitetusti rasva-aineita sisältävä ruokavalio. Kirroosi ja maksan vajaatoiminta voivat kolesteroliesterien varastoitumissairaudessa olla maksansiirron aiheita. Entsyymikorvaushoidolla saatetaan pyrkiä korvaamaan happaman lipaasi A:n huonoa toimintaa, mutta tietoa tämän hoidon vaikutuksista elinajanodotteeseen sekä maksa-, sydän- ja verisuonisairauksien riskiin ei toistaiseksi ole saatavilla. Kolesteroliesterien varastoitumissairauden ennuste on yksilöllisesti vaihteleva. Joidenkin elinikä jää toiselle vuosikymmenelle, mutta jotkut saavuttavat tavanomaisen eliniän. Henkeä uhkaavia tiloja ovat vaikeat maksasairaus ja ateroskleroosi komplikaatioineen. Kolesteroliesterien varastoitumissairaus on kuvattu ensimmäisen kerran vuonna 1968.