Klorpyrifossi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Klorpyrifossi
Chlorpyrifos.png
Tunnisteet
CAS-numero 2921-88-2
SMILES CCOP(=S)(OCC)OC1=NC(=C(C=C1Cl)Cl)Cl
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C9H11Cl3NO3PS
Moolimassa 350,586 g/mol
Tiheys 1,398 g/cm³
Sulamispiste 42 °C
Liukoisuus 2 mg/l (25°C)

Klorpyrifossi (IUPAC: O,O-dietyyli-O-3,5,6-triklooripyridyylifosforotioaatti) on kiteinen fosforihapon esteri. Asetyylikoliiniesteraasia estävän vaikutuksensa vuoksi klorpyrifossia käytetään tuholaismyrkkynä. Sitä on myynnissä useilla kauppanimillä. Ihmiselle klorpyrifossi on myrkyllisyydeltään keskinkertainen; pienehköillä määrillä klorpyrifossin on pitkäaikaisessa altistuksessa todettu aiheuttaneen neurologisia oireita, kehitysvammaisuutta ja autoimmuunijärjestelmän häiriöitä, suurina annoksina se on johtanut myös äkillisiin kuolemantapauksiin.[1] Klorpyrifossin kemiallinen kaava on C9H11Cl3NO3PS, moolimassa 350,586 g/mol, sulamispiste 41-42 °C, tiheys 1,4 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 2921-88-2.

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klorpyrifossia valmistetaan 3,5,6-trikloori-2-pyridinolin ja dietyylitiofosforyylikloridin välisellä reaktiolla.[2]

Yhdysvalloissa klorpyrifossin käyttö on kielletty muuten kuin maanviljelyksen yhteydessä. Sitä käytetään yleisimmin puuvillan, maissin, mantelin sekä appelsiini- ja omenapuiden suojaksi.[3]

Klorpyrifossia myydään yleisesti 23,5- tai 50-prosenttisena nesteliuoksena. Suositeltava pitoisuus yksittäisen kohteen käsittelyssä on 0,5 prosenttia ja laajalle alueelle levitettäessä 0,03–0,12 prosenttia.[4][5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klorpyrifossin ensirekisteröinti tehtiin vuonna 1965. Tuolloin Dow Chemical Company markkinoi sitä tuotenimillä Dursban ja Lorsban. Klorpyrifossista tuli suosituimpia tuholaismyrkkyjä; sitä käytettiin varsin yleisesti myös hyönteismyrkkynä kodeissa ja puutarhoissa. Lisääntyneen vastustuksen takia Dow suostui joulukuussa 2001 vetämään pois klorpyrifossin rekisteröintinsä asuntojen ja muiden sellaisten paikkojen osalta missä lapset voisivat altistua sille. Myös sen käyttöä kasvinsuoja-aineena rajoitettiin huomattavasti.[6] Maanviljelyksessä klorpyrifossi on edelleen laajalti käytössä.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klorpyrifossi on orgaaninen fosforiyhdiste, joka aiheuttaa terveydellisiä haittoja sekä pitkä- että lyhytkestoisella altistuksella. Akuuttivaikutuksiltaan sitä pidetään keskitason myrkkynä. Tutkimuksessa on löydetty yhteys syntymää edeltäneen klorpyrifossialtistuksen sekä pienen syntymäpainon ja pienen kallonympäryksen välillä.[7] Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet klorpyrifossille altistuneilla sikiöillä kasvaneen riskin psyykkiseen tai elimelliseen kehitysvammaan sekä autismin kirjoon kuuluviin sairauksiin kuten tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöön (ADHD:hen).[8]

Vuonna 2010 tehty tutkimus osoitti, että kun orgaanisten fosforiyhdisteiden pitoisuus virtsassa kasvoi 10-kertaiseksi, ADHD:n esiintyvyys lapsilla tiheni 55–72 prosenttia.[9]

Tutkimuksissa on löydetty viitteitä siitä, että lapsilla olisi 7. ikävuoteen mennessä havaittavissa sikiöaikaisen klorpyrifossialtistuksen seurauksena tapahtunutta työmuisti-indeksin ja kokonaisälykkyysosamäärän vajentumista.

Koe-eläimillä suun kautta nautitun klorpyrifossin LD50 oli 32–1000 mg/kg. Ihon kautta saatuna LD50 oli rotilla yli 2000 mg/kg ja kaneilla 1000–2000 mg/kg. Neljän tunnin hengitysaltistuksessa klorpyrifossin LC50 oli rotilla yli 200 mg/m³.[10]

Klorpyrifossimyrkytyksen epäillään aiheuttaneen useiden turistien kuoleman Thaimaassa vuonna 2011.[11][12][13]

Vaikutus merieläimiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merieläimille klorpyrifossi on voimakkaasti myrkyllinen. Sen merkittävin luonnossa esiintyvä hajoamisjäte, klorpyrifossioksoni, havaittiin United States Geological Surveyn tekemässä tutkimuksessa näille eläimille vieläkin myrkyllisemmäksi.[14]

Altistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Centers for Disease Control and Preventionin suorittamissa biomonitoroinneissa on löydetty 91 prosentilta testatuista virtsasta TCPy:tä, joka on tyypillisesti klorpyrifossille ominainen aineenvaihduntajäte.[15] Vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa todettiin klorpyrifossin jäänteiden määrän virtsassa vähentyneen merkittävästi, kun lapset vaihtoivat perinteisen ruokavalion orgaaniseen.[16]

Tutkittaessa klorpyrifossin pitkäaikaisvaikutusta ihmiseen havaittiin suurille pitoisuuksille altistuneidella sellaisia autoimmuunivasta-aineiden määriä kuin yleensä on autoimmuunihäiriöitä sairastavilla. Kävi ilmi voimakas syy-yhteys autoimmuunihäiriöihin liittyvien kroonisten sairauksien ja niitä edeltäneen klorpyrifossialtistuksen välillä.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Daily Mail: British couple and five other tourists died in Thailand 'because of bed bug pesticide poisoning'
  2. (2000) in Muller, Franz: Agrochemicals: Composition, Production, Toxicology, Applications. Toronto: Wiley-VCH, 541. ISBN 3-527-29852-5. 
  3. NASS Agricultural Chemical Database
  4. http://www.cdms.net/ldat/ld0AT004.pdf
  5. http://www.farmoz.com.au/label/farmoz/STRIKE_OUT_500WP_16103844.pdf
  6. EPA's Chlorpyrifos Page
  7. Whyatt RM, et al., Environmental Health Perspectives, 2004, 112, 1125-32
  8. Rauh VA, et al., Pediatrics, 2006, 118, e1845-e1859
  9. http://www.medscape.com/viewarticle/721892
  10. http://pmep.cce.cornell.edu/profiles/extoxnet/carbaryl-dicrotophos/chlorpyrifos-ext.html
  11. Toxin 'likely' cause of Sarah Carter's death stuff.co.nz. Viitattu 8 May 2011.
  12. "Sarah Carter's likely cause of death - insecticide". 
  13. "Thailand death cover-up suspected". 
  14. Breakdown Products Of Widely Used Pesticides Are Acutely Lethal To Amphibians, Study Finds, Science Daily, June 25, 2007, accessed July 2, 2006.
  15. CDC Third National Exposure Report
  16. Lu, Chensheng; Dana B. Barr, Melanie A. Pearson, and Lance A. Waller (2008). "Dietary Intake and Its Contribution to Longitudinal Organophosphorus Pesticide Exposure in Urban/Suburban Children". Environ. Health Perspect. published ahead of print (4): 537–42. doi:10.1289/ehp.10912. PMID 18414640. PMC:2290988. 
  17. Thrasher, Ph.D., Jack D.; Gunnar Heuser, M.D., Ph.D., Alan Broughton, M.D., Ph.D. (2002). "Immunological Abnormalities in Humans Chronically Exposed to Chlorpyrifos". Archives of Environmental Health, 2002, 57:181-187 2002 (57): 181–187. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]