Kliimon luostari
Pyhän kolminaisuuden Kliimon luostari[1] (ven. Свя́то-Тро́ицкий Климене́цкий монасты́рь, Svjato-Troitski Klimenetski monastyr) oli Venäjän Karjalassa Äänisen Suurella Kliimonsaarella (Bolšoi Klimetski) sijainnut ortodoksinen luostari.
Luostarin perusti vuonna 1520 Joona Kliimolainen, perimätiedon mukaan Novgorodin posadnikan poika, joka oli Äänisen myrskyssä pelastautunut Kliimonsaaren rannalle.[2] Luostari sai Iivana IV:ltä itsehallinnon sekä maa-alueita ja kalastusoikeuksia, joista se riiteli pitkään Heinälahden ja Kižin talonpoikien kanssa. Vuonna 1583 veljestö käsitti 29 henkeä. Vuosina 1613–1614 ruotsalaiset polttivat luostarin kirkon, joka rakennettiin pian uudelleen. Eri aikoina Kliimon luostarin alaisuuteen kuuluivat Jääsjärven, Maasjärven ja Solomannin luostarit.[3]
1700-luvulla luostarin toiminta kuihtui ja se lakkautettiin vuonna 1769. Vuonna 1860 se sai jälleen itsenäisen aseman. Vuonna 1906 se muutettiin naisluostariksi, johon siirrettiin nunnia Kargopolista. Vuoteen 1918 mennessä heidän lukumääränsä kohosi 37:ään. Kivimuurin ympäröimässä luostarissa oli puiset Nikolaoksen, Kolminaisuuden ja Joona Kliimolaisen kirkot sekä kivinen Sakarjan ja Elisabetin kirkko. Kliimon luostari lakkautettiin vuonna 1925 ja viimeiset nunnat karkotettiin sieltä vuonna 1929. Luostarin paikalla toimi karjatila, vanhainkoti ja myöhemmin pioneerileiri.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kirkinen, Heikki: Karjalan idän ja lännen välissä I, s. 236. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
- ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 380. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.
- ↑ a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 234. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.