Kiiltomato
Sivulta puuttuu | Kiiltomato | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Lampyris noctiluca (Linnaeus, 1767) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Kiiltomato Wikispeciesissä |
Kiiltomato (Lampyris noctiluca) on kovakuoriainen, joka loistaa pimeässä elimistössään kemiallisessa reaktiossa syntyvän valon avulla. Kiiltomatonaaras ohjaa valollaan koiraita luokseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Kiiltomato on kovakuoriainen, mutta sukupuolet ovat hyvin erinäköisiä. Aikuinen kiiltonaaras on hieman toukkamainen, eikä sillä ei ole lainkaan siipiä. Koiraat muistuttavat tavanomaisia kovakuoriaisia. Ne ovat ruskeita, pitkänomaisia ja pystyvät lentämään. Keskiruumis on lähes puoliympyrän muotoinen ja pieni pää jaa suurelta osin keskiruumiin etureunan alle. Verkkosilmät ovat hyönteisen kokoon nähden huomattavan suuret. Pituutta koiraalla on 10–12 mm. Naaraat ovat 15–20 mm pitkiä, tummanruskeita hyönteisiä. Niillä on selvästi erottuva kilpimäinen keskiruumis, jonka alle pää suureksi osaksi jää. Kävelyraajoja on kolme paria. Takaruumis on selvästi jaokkeellinen ja ensimmäisen jaokkeen reunat ovat vaaleat. Sekä koiraalla että naaraalla on takaruumiin kärjessä muuta ruumista vaaleampana erottuva valoa tuottava elin.[1][2][3]
Toukat muistuttavat suuresti naaraita, mutta niden tuntosarvet ovat lyhyemmät ja kaikkien takaruumiin jaokkeiden kärjissä on vaaleat täplät. Myös toukat kykenevät tuottamaan valoa, mutteivät loista yhtä kirkkaasti ja pitkiä aikoja kuin aikuiset hyönteiset. Toukkien tuottama valo on lyhyt, himmeä tuikahdus. Toukalla on toimivat kävelyraajat ja se liikkuu melko nopeasti käyttäen apunaan takaruumiin kärkeä.
Suomessa tavataan harvinaisena toistakin heimon edustajaa, tuikematoa (Phosphaenus hemipterus).[4]
[muokkaa] Levinneisyys
Kiiltomatoa tavataan laajalti Euroopassa ja Aasian poikki Kiinaan saakka. Eteläisemmässä Suomessa se on melko yleinen.
[muokkaa] Elinympäristö ja elintavat
Kiiltomatojen tunnetuin ja näkyvin piirre on niiden kyky tuottaa valoa. Ilmiö perustuu kemialliseen reaktioon ja on esimerkki bioluminesenssista. Molemmat sukupuolet kykenevät tuottamaan valoa, mutta pääasiallisesti sitä tuottavat siivettömät naaraat, jotka pyrkivät houkuttelemaan koiraita luoksen. Yleensä naaraat sijoittuvat lehtien alapuolelle, jolloin takapään valorauhasista syntyvä valo näkyy ilmassa lentäville koirasyksilöille. Kiiltomadon voi myös havaita tarkalla hajuaistilla, sillä kiiltomadoista lähtee kuvottava mädän löyhkä. Elinympäristönään kiiltomadot suosivat matalakasvuisia ruohikoita. Aikuiset yksilöt ovat aktiivisia yöaikaan ja viettävät päivät piilossa.
Kiiltomadon munat kuoriutuvat viiden viikon jälkeen munimisesta. Toukkavaihe kestää 2–3 vuotta, minkä jälkeen ne koteloituvat ja aikuistuvat.
Kiiltomadot ovat petoja ja saalistavat ravinnokseen etanoita ja kotiloita, joskaan aikuset kiiltomadot eivät ilmeisesti syö lainkaan. Tarkkaa tapaa, jolla kiiltomato löytää saaliinsa luokse ei tunneta, mutta löydettyään kotilon, toukka puree sitä useita kertoja terävillä leuoillaan erittäen samalla tyypillisesti sitä itseään paljon kookkaampaan saaliiseen halvaannuttavaa myrkkyä. Myrkky liuottaa kotilon kudoksia ja kiiltomato juo liuenneen kudoksen. Joskus kotilon tiedetään selviytyneen elävänä, joskin vahingoittuneena, kiiltomadon hyökkäyksestä.[5]
[muokkaa] Lähteet
- Anita Ganeri: Loistavat eliöt (Creatures That Glow, 1996, ISBN 951-0-21322-5)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- The UK Glow worm Survey (englanniksi)
- Kiiltomato (PDF)
